Some will survive, others don't

Hei te siellä ruudun toisella puolella. Onko siellä joku vielä? Anteeksi, että jätin blogini hiljaisuuteen kokonaikseksi puoleksitoista vuodeksi. Elämäni vuonna 2015 oli sen verran erilaista, ettei tähän blogiin kirjoittaminen tuntunut enää niin ajankohtaiselta, vaikka piinaavat ajatukset laihduttamisesta sekä kuolemasta eivät jättäneetkään koskaan minua rauhaan, vaikka niitä kuinka pakenin. Tämänkin vuoden alussa vielä yritin, yritin tosissani jättää tämän maailman, ja olla vaan. Niin kuin normaalisti eletään. Olla töissä käyvä aikuinen ihminen, jotka maksaa laskut, käy ruokakaupassa ja siivoaa. No, ihan unelmaahan tuollainen elämä on. Ei se sovi minulle, ja jo parin kuukauden päästä yrittämisestä romahdin.

Kävin pariin otteeseen viime vuoden aikana tarkistamassa muita blogeja, mitä kaikille kuuluu ja katsomassa olenko saanut kommentteja joihin tulisi vastata. Mutta kirjoittamaan en alkanut kertaakaan. Ei ollut sellaista tunnetta, luulin tosissani etten palaisi tänne enää ikinä kunnolla. Tänä vuonna keväällä romahduksissani palasin tänne ilmoittamaan olevani takaisin, mutten kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi kirjoitettua sen enempää, Ei ollut aikaa eikä jaksamista. En ollut vieläkään varma, olenko oikeasti palaamassa tämän blogin ääreen.

Kesä oli ja meni. Ja nyt minä olen täällä taas. Aloittamassa sitä samaa kamppailua, jonka kanssa olen taistellut jo niin monet vuodet. En tiedä uskooko kukaan edes minua enää, kun lupaan tällä kertaa onnistua tosissani. Laihdun ja tulen täydelliseksi. Ja sitten todennäköisesti kuolen. Sounds like a plan?

Olen myös välillä miettinyt pitäisikö minun aloittaa kokonaan uusi blogi. Pyyhkiä kaikki vanhat epäonnistumiset taas maton alle ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Tiedän ettei tätä blogia lue moni, sillä suurin osa lukijoistani ovat kadonneet näistä laihdutusblogien maailmoista toivottavasti jonnekkin parempaan paikkaan ja elämään, he oppivat päästämään irti. Minä en. Vaikka olenkin onnellinen heidän puolestaan, oli silti jotenkin surullista katsoa blogilistaani ja sitä karua faktaa suoraan silmiin, että suurin osa lempiblogaajistani on lopettanut ja kadonnut täältä kokonaan. Toisaalta, niinhän minäkin tein. Ainakin hetkeksi. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että jatkan tämän saman blogin seurassa ja vain päivitän ulkonäköä, sillä tuo vanha ulkonäkö sai jotenkin selkäpiini karmimaan. Eikä se sopinut jotenkin tyyliini enää. Koen aikuistuneeni paljon viime vuoden aikana, joten tällainen yksinkertainen ulkoasu saa riittää. Olisi ihana kuulla, onko täällä enää ketään kuulolla vai kirjoittelenko vain itselleni. Eipä sillä niin väliä, sillä tämän bloginhan alkuperäinen tarkoitushan juuri olikin olla päiväkirjamainen, mutta teidän kommenttinne ovat olleet ihania ja on mukava tietää, jos joku saa jotain irti blogistani.

Ensi viikolla aloitan taas ruokavalion muutoksella ja lenkkeilyllä. Wish me luck.

- Amy -