Sick

Pikainen päivitys. Tulin kipeeks just ennen juhannusta joten treenit ja syömiset jäi siihen. Ihan sama, aijon ryypätä koko viikonlopun ja sunnuntaina todennäkösesti herään keuhkokuumeessa. 

Että Hyvää Juhannusta vaan! 

Smiling but we're close to tears

En oo pystynyt pariin päivään kirjottamaan kun on ollut niin paska fiilis ja olo kaikesta, mitä tässä nyt on parin päivän sisällä tapahtunut. Kuinka kauan mun pitää vielä jaksaa tämmöstä?

Lauantai sujui aluksi hyvin, söin ison persikan, banaanin ja join protskujauhetta 3 desiin rasvatonta maitoa sekotettuna (198 kcal) ja siihen sen piti jäädä. Mutta eihän se jäänytkään. Tietenkään. Tunti ennen kun mun piti nähdä Kauris sain aika paskoja uutisia ja elämä tuntu romahtaman taas silmien edessä. Silti aattelin että ei jumalauta, mä en silti juo koska se ei oikeesti mitään auta ja tulee vaan pahentamaan mun oloa ja seuraavaa päivää. Mut Kauris sit tietenki laitto mut juomaan, taas vaihteeks (saanko syyttää taas sitä?) Oli todella hauska ilta, mutta ärsyttää ja ahdistaa ihan liikaa kaikki kalorit mitä juomisista ja syömisistä tuli. Mua ahdisti muutenkin kaikki, koko mun olemus ja kaikki ne mun läskit mitä mun vaatteet ei onnistunu peittämään. 

Sunnuntai oli ihan suoraan sanoen todella paska päivä. Ärsytys lauantain kaloreista oli suunnaton, niin päätin etten syö mitään kun ei kauhea krapulakaan ollut. No sitten söin n. 500 kalorin edestä, joo tähän se jää. Ahdisti ja ärsytti vaan niin pirusti. Kauppaan ostamaan pitsaa ja herkkuja ja eikun oksentamaan. Ja sen jälkeen illalla jukurtti, muroja ja toffeeta naamaan. Helvetin hienoa. Kävinhän mä nyt salilla kuitenkin mutta niin, ei sen noin pitänyt mennä. Liian paska viikonloppu.

Tänäänkään ei oo sujunut. Crosstrainerilla aamulla tunti + illalla salilla, mut ruokien puolesta ei mitään hyvää sanottavaa, 1000-2000 välillä jotain, hyi helvetti. Muutenkin hirvee päivä, isäki suuttu mulle koska oon epäonnistuja elämässäni ja nukuin kolmen tunnin päikkärit. 

Huomisesta torstaihin paasto, ei tästä tuu muuten mitään. Läskit vaan höllyy, mua oksettaa kattoa itteäni. En mä laihdu tällä menolla koskaan, mä vaan tuun aina olemaan se punkero joka höllyy siellä samalla salilla vielä vuodenkin päästä... hyi. Mun maha on niin iso taas että näytän siltä että olisin raskaana. Se vaan pömpöttää. Armotonta läskiangstia, ei helvetti. En vaa kestä. 

Mulla on vaan niin paha olla.

Finally

Eilen ja tänään on mennyt, itseasiassa aika puolin kaiken osalta, tosi hyvin? En syönyt eilen yhtään mitään, vaan vettä ja kokis zeroa. Olin salilla myös eilen (ylläri).

Tänään aamulla salilla, shoppailua kaverin kanssa, riitojen ja välien selvitys Kauriin ja toisen kaverin kanssa. Ja aivan ihana olo, mulla on ollut niin paska olla näitten tilanteitten takia ja ihanaa että kaikki nyt selvis. 

Tänään oon syöny/juonut:

- päärynä

- latte (TÄYSMAITOO HYI APUA)

- 6 nellie dellissiä

- 3 pientä haukkua proteiinipatukkaa

- light energiajuoman

Kaloreita yhteensä varmaan n. 400-500 eli ihan ok. Huomenna on lepopäivä ja se harmittaa ihan hitosti kun oon jäänyt nyt niin pahasti koukkuun tohon treenaamiseen. Mut pakko pitää yks lepopäivä viikossa, ei tästä muuten tuu mitään. Huomenna aijon pitää ruokailun taas mahd. minimiin, mielellään taas paasto. 

Oon myös todella ylpee koska vaikka mun kaverit aikoo juoda huomenna mä sanoin että en juo mutta voin tulla selvinpäin (ensimmäistä kertaa ikinä, sanoin ei! Whoop!) käytin tekosyynä kyllä noita rasvanpolttajia, mutta onhan ne oikeestikkin osasyy. 

Jokatapauksessa, ihan mahti fiilis. Kerrankin.

Confused

Ahdistaa liikaa. Kalorit oli eilen n. 600-700 paikkeilla, joten kai ne oli ihan ok. Tuntuu silti taas liian paljolta. Tänään en oo syöny vielä mitään ja mulla on illalla töitä. Taidan ottaa sinne vaan pari hedelmää mukaan ja pärjätä niillä.

Eilen aamulla crosstrainerilla tunti, illalla salilla ja äsken salilla. Vähän on kyllä jumissa jalat, olisin tänäkin aamulla halunnut mennä crossailemaan mut en viittinyt kun en olis muuten pystynyt tekemään mitään lihaskuntoa jaloilla. Ärsyttää.

Vaaka ei oo mun ystävä, jonkin selittämättömän himon ja tiedon tarpeen takia oli pakko mennä vaa'alle tänä aamuna. 65,2 kiloa. Ei helvetti, ei näin. Miten voin painaa niin paljon? Eikö nää nesteenpoistajat ja rasvanpolttajat auta mitään? Tiedän et on kulunu vasta 2 päivää kun ne alotin mutta silti, oon niin kärsimätön, en jaksa odottaa enää. Haluun vaan laihtua jo.

Mullon kauhee ristiriita taas tästä koko laihdutuksesta. Samaa aikaa mietin että pitäs vaan unohtaa koko helvetin vaaka koska se vaan ahdistaa, jatkaa näin kuukausi ja sitten katsoa kuinka paljon on lähtenyt. Mut samaan aikaan pelkään että multa ei lähde yhtään painoa koska mulle kasvaa koko ajan niin paljon lihasta tosta salitreenistä... enkä mä halua olla mikään lihaskimppu. (Ja silti joka treenin jälkeen mulla on tosi hyvä olo, oon ylpee aina kun voin lisätä painoja...) Ja tiedän, että kyllä jotkut fitnessbodaajamuijatkin jotka on mun pitusia niin painaa tyyliin 55 kiloa niitten lihaksiensa kanssa, niillä vaan ei tosiaan oo yhtään sitä rasvaa kropassa. Joten niin, en oikeen tiedä. Kai mä vaan jatkan näin? Jos ei tää paino tästä nyt parissa viikossa ala tippumaan niin sit täytyy keksiä jotain muuta.

Desire

Kai ihan hyvä päivä, vaikka kaloriluvut huiteleekin pilvissä. Varmasti 1000 kalorin tienoilla, vaikka tietoisesti olenkin terveellisesti syönyt. Silti liika, aivan helvetisti liikaa. Mihin jäi taas se "mä lopetan syömisen"?

Siihen etten oo nukkunut niin moneen yöhön kunnolla. Oon aivan helvetin väsynyt. Aamulla juoksin crosstrainerilla tunnin eli kulutin vajaa 800 kaloria. Myöhemmin päivällä olin vielä salilla. Joten aattelin että saan syödä. Typerä ajatus. Kaiken lisäks Kauris vielä kutsu mut luokseen syömään, mikä oikeus sillä on enään, tai milloinkaan ollut, pilata mun ruokailuita? Miten se vieläkin pystyy siihen? Kuullostan ehkä todella julmalta ja kylmältä ihmiseltä joka ei ansaitse elää (ei niin) kun näin sanon, mutta tässä mun ja Kauriin "välirikossa" oon miettinyt sitä niin että ainakaan se ihminen ei pääse enään laittamaan mua syömään tai muutenkaan sotkemaan mun ruokailuja. No näköjään pääsee. Tästedes täytyy olla tarkempana. Haluun laihtua juhannukseen mennessä mun on pakko. Haluun päästä takasin siihen 62,7 ja alemmas. En tiiä mitä tästä taas tulee.

Tänään oon ottanut nesteenpoistajia ja alotin myös syömään rasvanpolttajia. Niillä jatkuu huomenna. Pyrin myös syömään mahdollisimman vähän huomenna, n. 500 kalorin kieppeillä. Treeninä sama kun tänään. 

Pain of today

Ahdistaa, kiukuttaa. Mä syön, mä käyn salilla. Poltan taas tupakkaa. Mietin vaan että pakko laihtua, silti en lopettanut vielä tänään(kään) syömistä. Eilen illalla kävin salilla kahdella eri puntarilla, toinen näytti 67 ja toinen 65. Rukoilen hiljaa Jumalaa, että tää johtuu vaan menkoista, nesteistä ja siitä että oli ilta. Ostin tänään niitä rasvanpolttajia. Huomenna meen ostamaan myös heraa lisää. 

Ja huomenna lopetan myös syömisen. 

Losing myself

Mun loppuviikko tiivistettynä:

keskiviikkoilta:

Syömistä. Itkua. Ahdistusta. Töitä. Tajuan, että olisin valmis tekemään mitä vaan mun ystävien puolesta, mutta ne ei oo valmiita tekemään mitää  mun puolesta. Alkoholia ja reivaamista. Kauriin kanssa tappelua, ensimmäistä kertaa ikinä meijän 7 vuotta kestäneen ystävyyden aikana. Tappelua myös toisen ystävän kanssa, lähinnä pettymystä. 

Torstai:

Epätodellinen olo. Krapula. Päänsärky. Sovinto Kauriin kanssa, hutera sellainen. Ruokaa, ei treeniä. Töitä. Jos joisin tän pesunesteen niin kuolisinko mä? Kuinkakohan teräviä nää veitset täällä on? Kuinka kaikki menikään näin pohdintaa. Miten mä muka jaksan tätä enää? Itkua, surua, ahdistusta. Autolla ylinopeutta. Jos tä olis mun oma auto, ajaisin tältä sillalta alas. Kauriin kanssa lisää tappelemista. Suru muuttuu vihaksi. Kuinka se voi tehdä mulle noin?

Perjantai:

Hiljaisuus. Ruokaa vain parinsadan kalorin edesta mutta siideriä senkin edes. Ei treeniä. Omituista käytöstä Kauriin kanssa, kuinka meidän oikein kuuluu olla? Humalassa riita kärjistyy täyteen helvettiin. Paljastuu ettei meijän ystävyys oo koskaan ollutkaan sitä mitä oon luullut sen olevan. Mua pidetään ihan jonain muuna, jonain ketä mä en ole. Oon luullu olevani paras ystävä, ilmeisesti olenkin pinnallinen kusipää. Syön kaksi haukkua omenasta ja yritän oksentaa puistossa mutta Kauris keskeyttää soitolla. Riita sovitaan taas löyhästi, ostan grilliruokaa tarkoituksenani oksentaa ne mutta sammun syötyäni ne. Ensimmäistä kertaa ikinä sain kerrottua Kauriille riidan tiimellyksessä että mullakin on ongelmia ja oisin voinut vaikka niistä kertoakin, onneksi en sitä tehnyt.

Lauantai: 

Krapula. Auringonottoa. Elämä kateissa. Musiikkia. Kauris kutsuu kahville. Ruokaa, ei treeniä. Töitä. Tunnoton olo. Juodaanko me taas tänään? No miksei. Sanatonta vihaa ja surua Kauriin kanssa. Ollaanhan me okei? Joo. Kaukana siitä. Hillitsen omaa juomistani koska Kauris vauhkoontuu, joudun huolehtimaan koko yön. Kävelen kotiin grilliruuan kanssa kello neljältä yöllä, ja sillä hetkellä taivasta katsellessa tuntui hetken aikaa hyvältä, kun näki uuden päivän alkavan. Niin viileää, valoisaa. Hiljaisuus. 

Tänään: 

Krapula. Autolla ajoa 2 tunnin yöunien jälkeen, enhän mä ole ajokunnossa? Koko päivän päikkärit, puhelimessa roikkumista. Leffaa. Kauriin kanssa tekstailua, kaikki on nyt okei vaikka tiedänkin ettei mikään tule enään koskaan olemaan samoin. Pelkkiä herkkuja koko päivän, ei yhtään normaalia ruokaa. Salille aijon silti raahautua vaikka se tuntuukin turhalta. 

Mulla on niin turta olo. Semmonen, että haluaisin vaan maata sängyssä tekemättä mitään, olematta mitään. Leijua ja olla, yksin ja vapaa. Ilman mitään vastuita ja seuraumuksia. Musta ei nyt oo mihinkään, ei muutenkaan olis mutta varsinkaan tän viikon jälkeen. Mua ahdistaa niin paljon tuleva, pitäis tehä hirveesti kaikkea, lopettaa syöminen ja juominen ja laihtua. Koko viikon oon vaan tuojotellut taas laihoja tyttöjä siellä täällä. Mistään vaan ei tuu mitään. 

Oon pari kuukautta ajatellut, että syksyllä tulee olemaan aika rankkaa muuttaa täältä pois vaikka mä sitä haluankin. Nyt vaan en jaksais odottaa enään sekunttiakaan, täällä ja tässä kaupungissa ei oo enää mulle mitään syytä jäädä. 

ps. Pahoittelut että tää tuli puhelimella, oon jumissa äitin luona ja mun tietokone on Kauriilla enkä äitin koneella uskalla tulla bloggeriin...

Slowly dying

Pikainen anteeksipyyntö hiljaisuudesta. Tää viikko on ollut täyttä helvettiä. Lupaan huomenna purkaa tänne kaiken. Jos tästä vielä jotenkin selvitään. 

Vituttaa aivan suunnattomasti koska koko viikon oon miettiny viiltelemistä ja sitä kuinka paljon sen haluaisin alottaa uudestaan. Miks helvetissä mun pitää olla töissä paikassa jossa on työpaitana t-paita?!

Don't want to be fat anymore

Anteeksi parin päivän hiljaisuus, nyt nää tulevat 2 viikkoa taitaa mennä näin etten usein pääse päivittelemään kuulumisia kun jouduin nyt tosiaan lähtemään evakkoon kämpästäni remontin takia ja kavereiden nurkissa joudun pyörimään. Tää vaikeuttaa myös näköjään mun laihdutusta, vaikka olin aivan varma että kestän kyllä...

Mulla tuli viikonlopun hiilariövereitten takia vatsa todella kipeäksi, sain vielä maanantainakin heti kun suuhunsa jotain laittoi niin hulluja kipupiikkejä jotka edesautto hyvin sitä ettei tarvinnut syödä. Kävin myös salilla ja zumbasin joten maanantaista voi sanoa että se päivä meni hyvin (kalorisaldo yhteensä vain reilu 300) joskaan se ei tuntunut siltä kun ahdisti vieläkin viikonlopun syömiset.

Eilinen menikin sitten jo huonommin. En jaksanut kuin käydä salilla, zumbaaminen jäi neljän tunnin yö unien takia ja koko päivä meni muutenkin yksissä pääsykokeissa. Söin myös vaaleen leivän ja jätksin. Ja illalla pari siideriä, suklaata ja karkkia ja kaikkea paskaa.

Tänään piti olla lenkkipäivä mutta nukkusin vahingossa 11 asti ja nyt väsyttää niin älyttömästi ja illalla pitäisi mennä töihin. Oon vaan koko aamun syöny. Ahdistaa niin pirusti. Painosta ei tietoakaan enkä saakkaan sitä nyt pariin viikkoon tietää kun vaaka on kotona. En tiiä tuleeko tästä mitään, nyt vaan taas pitäisi ottaa itteään niskasta kiinni, en halua lihoa yhtään kun oon nyt päässy sen 63 kilon alle ja alkaa pikkuhiljaa ainakin mun silmissä näyttääkkin jos siltä että jotain muutosta on tapahtunut (pientä tosin vaan eikä kukaan muu sitä tunnu huomaavan...) 

Huomaa kyllä että heti kun ei pääse hetkeen käymään täällä ote alkaa luisua. Nyt tsemppi päälle Amy, sä pystyt tähän! Tänään en syö enää mitään ja huomisesta lähtien normaalimeininki päälle! 2 treeniä joka päivä loppuviikon ajan hyvityksenä näistä sortumisista ja syömiset minimiin, joudun huomenna lähtemään toisen ystävän luo evakkoon (nyt oon siis alkuviikon ollut Kauriilla) ja tää toinen kaveri ja hänen siskonsa ovat molemmat ammatiltaan kokkeja ja intohimoisia ruuanlaittajia (apua) joten he ovat luvanneet huolehtia ruokapuolesta mun majaillessa siellä vaikka kuinka vastustelin... mutta he rakastavat myös terveysruokia joten ehkä saan heidät sille linjalle joten se ei olisi mullekkaan niin paha? Salille en varmaan loppuviikosta enään pääsekkään paitsi ehkä sunnuntai-illalla todella myöhään.

Ärsyttää nyt ihan toden teolla toi remontti kun vaikeuttaa elämää näin paljon, kauheeta sähläystä ja menee treenit ja ruokailut ihan pilalle helvetti sentään. 

Pieni paljastumisen paniikki tässä on kyllä ollut pinnassa koko ajan Kauriin kanssa asustellessa. Uskalsin lukea Elämä Kateissa kirjaa (laitoin siihen paperiset eri kannet) luottaen siihen että Kauris ei kysele enempää, hän huomasi kannet kommentoiden "ai sä luet tota!" ja kauheena kyseli että onko se hyvä kirja (oikeasti oon kyseista kirjaa lukenut 60 sivua ja se on joulusta asti maannut kotona kirjahyllyssä...) ja ne kannet on vielä vähän pienemmät kun se Elämä Kateissa niin kauheena oon yrittänyt sitä piilotella mutta sitten nappasin Kauriilta yhden kirjan ja aloin sitä lukemaan, ehkä parempi niin. Ja jouduin poistamaan tietokoneeeltani kaiken SH materiaalin eli thinspokuvat ja musiikit ja selaushistorian, koska Kauris haluaa että jätän tietokoneeni (netin takia) hänelle viikonlopuksi. Hitto soikoon.

Ja ainiin, koska toi mun toinen kaveri asuu ihan lähellä kauppaa mistä saa protskuja yms. niin käyn ostamassa en tällä kertaa heraa vaan nyt aijon kokeilla diet-prota (enemmän laihdutukseen tarkotettu eikä niinkään kasvata lihaksia) ja käyn myös viikonlopun aikana nappaamassa niitä rasvanpolttajia. Nyt ihan tosissaan tsemppi päälle en jaksa tätä läskeilyä enää! Haluun olla jo laiha!

<3: Amy

Food is ruining my life

Ei nyt taas ihan mennyt tää viikonloppu niinku elokuvissa tai missään muussakaan. Mä olin niin varma et nyt onnistuisin niin ei, taas ei. Kaveria on helppo syyttää, helvetti. 

Eilen siis meni iltaan asti tosi hyvin, kävin salilla (kädet oli treenin jälkeen aikamoisessa pumpissa, mulla näkyy lihaksia jo käsissä? Pelottavaa mut oon samaan aikaan ylpeä itestäni) ja sen jälkeen zumbasin ja tein zumba vatsalihasohjelman vielä päälle. Join valmisproteiinijuotavan (200 kcal) ja söin banaanin, tarkotus oli olla syömättä enää muuta, MUTTA...

Taas se mun paras kaveri iski. Mä vaan niin pelkään sanoa sille ei jos se tarjoo ruokaa (ja oon seuraavalla viikolla muuttamassa sen kaa hetkeks aikaa kahestaan?!) ja taas sitte syötiin. Lihaa ja kasviksia (koska kaveri yritti kuitenkin vähän terveellisemmin kun tietää kuitenkin että laihdutan) mut sit vaaleeta patonkia ja levitettä. Aivan saatanasti. Ja pari palaa suklaata. Ja seuraavaks maisteltiinki alkoholia. 

Eli voin sanoa että se päivä meni siinä, täysin pilalla. Ja se eilinen ilta vaikuttaa myös tähän loppu viikonloppuun koska...

Tarkotus oli olla syömättä tänään mitään koska en aikonut juoda, koska mulla on töitä ja huomenaamulla piti mennä salille. No tottakai sit kun eilen niin paljon hiilareita vetelin naamaani niin mun maha melkeen kuoli mun pikkuveljen peruskoulun päätösjuhlassa. Koko aamun oksetti ja huimas ja tiiän tasan mistä se johtu. Niistä hiilareista. Äitille ja kaverille (josta puhun täällä blogissa niin paljon ja on häiritsevää kutsua häntä koko ajan kaveriksi tai parhaaksi kaveriksi, joten selvyyden takia alan kutsumaan häntä Kauriiksi) sanoin vaan että "en tiedä mistä johtuu, maha vaan sekasin" yms. Sattuu se vieläkin vähän mutta ei niin paljoa. 

Tän päiväsiä ruokia en ala edes luettelemaan, niitä on liikaa jo nyt. Mutta kakuilta sentään säästyin yo-juhlissa! Ja juomiseks tämäkin ilta tietenkin taas vaan menee hitto soikoon! Et sinne menee taas huomiset treenitkin. 

Anteeks tuli vähän sekava ja outo postaus, oon vaan ollu ihan sekasin ja pahalla mielellä kaikesta tästä ruuasta ja jonnekki oli pakko päästä purkamaan. Ja ainiin, vaaka näytti eilen aamulla 62,7 eikä varmasti näytä enää samaa. Ja siellä mun veljen juhlissa en pystyny tekemään mitään muuta kun ihailemaan niitä langanlaihoja pieniä tyttöjä miettin, tuunko mä ikinä olemaan itse yhtä pieni.