Food is ruining my life

Ei nyt taas ihan mennyt tää viikonloppu niinku elokuvissa tai missään muussakaan. Mä olin niin varma et nyt onnistuisin niin ei, taas ei. Kaveria on helppo syyttää, helvetti. 

Eilen siis meni iltaan asti tosi hyvin, kävin salilla (kädet oli treenin jälkeen aikamoisessa pumpissa, mulla näkyy lihaksia jo käsissä? Pelottavaa mut oon samaan aikaan ylpeä itestäni) ja sen jälkeen zumbasin ja tein zumba vatsalihasohjelman vielä päälle. Join valmisproteiinijuotavan (200 kcal) ja söin banaanin, tarkotus oli olla syömättä enää muuta, MUTTA...

Taas se mun paras kaveri iski. Mä vaan niin pelkään sanoa sille ei jos se tarjoo ruokaa (ja oon seuraavalla viikolla muuttamassa sen kaa hetkeks aikaa kahestaan?!) ja taas sitte syötiin. Lihaa ja kasviksia (koska kaveri yritti kuitenkin vähän terveellisemmin kun tietää kuitenkin että laihdutan) mut sit vaaleeta patonkia ja levitettä. Aivan saatanasti. Ja pari palaa suklaata. Ja seuraavaks maisteltiinki alkoholia. 

Eli voin sanoa että se päivä meni siinä, täysin pilalla. Ja se eilinen ilta vaikuttaa myös tähän loppu viikonloppuun koska...

Tarkotus oli olla syömättä tänään mitään koska en aikonut juoda, koska mulla on töitä ja huomenaamulla piti mennä salille. No tottakai sit kun eilen niin paljon hiilareita vetelin naamaani niin mun maha melkeen kuoli mun pikkuveljen peruskoulun päätösjuhlassa. Koko aamun oksetti ja huimas ja tiiän tasan mistä se johtu. Niistä hiilareista. Äitille ja kaverille (josta puhun täällä blogissa niin paljon ja on häiritsevää kutsua häntä koko ajan kaveriksi tai parhaaksi kaveriksi, joten selvyyden takia alan kutsumaan häntä Kauriiksi) sanoin vaan että "en tiedä mistä johtuu, maha vaan sekasin" yms. Sattuu se vieläkin vähän mutta ei niin paljoa. 

Tän päiväsiä ruokia en ala edes luettelemaan, niitä on liikaa jo nyt. Mutta kakuilta sentään säästyin yo-juhlissa! Ja juomiseks tämäkin ilta tietenkin taas vaan menee hitto soikoon! Et sinne menee taas huomiset treenitkin. 

Anteeks tuli vähän sekava ja outo postaus, oon vaan ollu ihan sekasin ja pahalla mielellä kaikesta tästä ruuasta ja jonnekki oli pakko päästä purkamaan. Ja ainiin, vaaka näytti eilen aamulla 62,7 eikä varmasti näytä enää samaa. Ja siellä mun veljen juhlissa en pystyny tekemään mitään muuta kun ihailemaan niitä langanlaihoja pieniä tyttöjä miettin, tuunko mä ikinä olemaan itse yhtä pieni.