Top secret

"Onneks susta ei tullut tommosta"
"... niin siis mitä? Ai..."
"nii, anorektikkoa. Mä niin pelkäsin ylä-asteella että susta ois iskän takia tullu ku se on semmone"

Voi äiti kulta, kun sä vaan tietäisit kuinka oikeessa oot ollutkaan.

Tää tapaus sattu tossa perjantai-illalla kun kattelin telkkaria äitin luona ja huomasin että dieetit vaihtoon tuli (ärsyttää kun en oo tienny että se tulee myös perjantaisin, no nytpä tiedän) niin pakkohan se oli kattoa vaikka äiti siinä vieressä hääräskin. Toivoin että se ei olis kiinnittäny huomiota mut se tuli kattomaan kans just tietenki siinä kohtaa kun haastateltiin yhtä anorektikkoa ja näytettiin sen kuvia. Ja koska se oli juonut vähän, niin tommonen paljastus sitten tuli. Ja kyyneleet nousi silmiin samantien, koska en oo ikinä ennen kuullu tommosta. Järkytyin ihan, että äiti on oikeesti ajatellut ja pelännyt sitä. Ja kuinka oikeessa se onkaan ollu. (ja kuinka paljon se sattu kun puhuttiin yhdistä legginsseistä ja äiti sano että mun kannattais varmaan ottaa se M/L koko...)

Ahdistaa koko viikonloppu muutenkin, onneks pääsin taas takas turvalliseen omaan pikku luukkuuni missä ei tarvitse syödä, kukaan ei ole tunkemassa ruokaa mun suuhun, muutakun mä ite ja sitähän mä en tee.

Huomenna alkaa siis taas kaikki alusta. Ja nyt se on tullut jäädäkseen, koska aijon lopettaa myös juomisen nyt, en juo kolmeen viikkoon pisaraakaan. Joten saan tän homman kyllä hyvin käyntiin! Ja päätin myös että 28.10 aijon painaa 64 kiloa, tavalla tai toisella. Nyt saa tekosyyt ja laiskottelu loppua koska mun järki ei ihan oikeesti kestä tätä syömistä enään.

Please

Oon syöny eilen ja tänään n. 1500 kcal. Huomenna juomaan ja torstaista eteenpäin en enää syö ja alan taas treenaamaan, meen käymään kotona niin pääsen takas vanhoille lenkkipoluille ja salille joten luulen että se helpottaa tätä paluuta urheiluun. 

En pysty ajattelemaan mitään muuta kun mun läskejä, ja ruokaa. Oon niin vitun läski, että mulla lähtee kohta järki. Pakko, pakko, PAKKO laihtua. 

Päätin että aijon laihtua 64 kiloon lokakuun loppuun mennessä. 

anteeks et mun blogi on muuttunu oudoks ja tylsäks. yritän skarpata taas kun saan tän laihdutuksen taas kunnolla päälle. oon niin epäonnistuja.

Älä pyydä mitään

I don't know what's right and what's real anymore
And I don't know how I'm meant to feel anymore
And when do you think it will all become clear?
'Cuz I'm being taken over by the Fear

Nään joka yö painajaisia, ihan joka yö. Monta joka yö. Eikä sillä oo väliä mistä, tai mistä ne tulee. Aina on jotain. Eilen luin kokeeseen Maglev junista, jotka kulkee 500 km/h ja näin painajaista josse se juna yhdisty Final Destination elokuviin, ja kaikki kuoli. Yhdeltä naiselta lähti pää, lapsilta lähti nahat ja lihat ja ne jäi luurangoiks. Mua pelottaa. En ymmärrä mistä nää unet tulee ja johtuu. Ihan koko ajan, eikä siihen auta mikään.

Ahdistaa koska oon läski. Ahdistaa Kauris. Vaikka mun elämä tuntuu tällä hetkellä helvetisti paremmalta kun puol vuotta sitten koska pääsin pois kaiken paskan keskeltä, niin kummitukset ja menneisyys jahtaa silti. Ja läskit. Mun on vaan pakko laihtua, mutta en osaa, enkä pysty. Tää ryyppääminen vie kaikki mun rahat, voimat ja järjen. Ihan sama, ryypätään sitten, onpahan yhen illan hauskaa.

Aijon skarpata seuraavalla viikolla koska sillon mun tarvii juoda vaan kerran. Kuin tyhmä lause?

ps. oon ihan rakastunu tähän Cheekin uuteen piisiin.

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
ei koskaan matalaa aitaa
alko tuntuu, että hautaan täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani
istuin Pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla

elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan
vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan

Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää

Vittu

Vaaka näytti aamulla 67,3 ja söin äsken koulussa liikaa, hyi vittu. Otin leivänkin, pienen kyllä mutta PULLAMÖSSÖPASKAA EI VITUN JUMALAUTA! Onneks muistin ees ottaa niit hiilaritappajapillereitä ennen ruokaa. 

Drinks on me

Oon tänään syöny jauhelihaa ja makaroonia (taas) ja ihan vähän fetaa siinä seassa (n. 530 kcal) ja välipalapatukan (88 kcal) + 2 kiiviä ja olin salilla. Eli onnistunut päivä taas.

Mulle on tullut ihan hirveä vaaka himo, koko ajan tekisi mieli punnita itseni ja nähdä mikä luku siellä pyörii, mutta päättäväisesti aijon odottaa sunnuntaihin asti. Joudun huomenna menemään taas juomaan (ihme ryyppäämistä tää opiskelu?) mutta aijon sitä ennen käydä salilla ja syödä vaan koulussa, NIIN VÄHÄN vaan kun pystyy, laitan sitten vaikka lautasen niin täyteen salaattia ettei siihen mahdu enää ruokaa jos on pakko. Enkä syö loppupäivänä muuta ENKÄ varsinkaan yöllä, kärsin sitten vaikka ihan hirveästä krapulasta mutta pitsa tai hese ei oo vaihtoehto, ei todellakaan. Varsinkaan jos tahtoo laihtua. Ei tämä juominenkaan siihen auta mutta joo, koitan sitäkin vähentää jossain kohtaan. 

Koko viikonlopun aijon ainakin istua lukemassa tenttiin. Ja treenata. Vaikka mut kutsuttiinkin yhtiin tupareihin. Mutta ei mulla oo varaa ryypätä 2 kertaa viikossa, taloudellisesti eikä fyysisesti. Kai tää tästä joskus rauhottuu...

Toivon niin että puntari näyttäs sunnuntaina 66,7 tai vähemmän. Anteeksi lyhyt ja sekava postaus, ajatukset vähän harhailee Kauriin ja kaiken muun paskan takia.

ps. kaveri heitti äsken läpällä puhelimessa "joo Amy myönnä pois sä oot kuitenki viillelly" ja tää on just se kaveri joka kerran huomas mun arvet ja siitä kovaan ääneen möläytti, joten se on vissiin tajunnu. Ja se heittää siitä läppää, hienoa.

Dance it away

Tänään on ollut hyvä päivä. 

Oon zumbannu ja pyöräillä 10 kilometriä, siivonnu koko kämpän 

ja syöny vaan koulussa! Hyvä minä, jee!

Toi koulusyönti oli tänään aika vaikeeta kun meillä oli semmosta ruokaa mistä en yhtään osannut arvioida kaloreita ja en tiiä kai otin sitä aika paljon... mut arvion kalorit maksimissaan 800, en usko että voisi olla enempää ja tosiaan en ole tänään muuta syönyt kuin pillerit popsinut naamaan (rasvanpolttajat, nesteenpoistajat + vitamiinit) että kutsuisin tätä silti onnistuneeksi päiväksi vaikka kaloreita tulikin noin paljon. 

Luin yhdestä blogista eilen sellaisista pillereista kuin Glucosanol, jotka on suunniteltu auttamaan laihtumisessa ja painonhallinnassa, pillerit vähentää hiilareitten imeytymistä kun ne ottaa ennen ruokaa joten pakkohan mun on niitä testata joten kipitin jo heti tänään apteekista niitä hakemaan. Vaikka ne tosi kalliita olikin (22,40 e) mut kuullostaa vaan niin hyvältä että voiko se olla edes totta (ei). 

Kohta alkaa Dieetit vaihtoon, wohoo mun uus lempiohjelma! Huomiseen, ja toivottavasti yhtä hyvään päivään kuin tämä! 

And suddenly it all makes sense to me

Mun elämä on yhtä helvettiä. 

En tajua mitä oon tehny saadakseni tän kaiken paskan ja tuskan. 

Miten tä vaan jatkua ja jatkua, joka vuosi?

 Aina jotain uutta, aina ihan yhtä paskaa? 

Oonko mä oikeesti niin huono ihminen, 

että itse pilaan kaikki suhteeni toisiin ja syytän siitä kaikkie muita? 

Kyllä. 

Oonko mä oikeesti niin arvoton, läjä paskaa, 

että mulla ei oo oikeutta olla onnellinen vaan kärsiä aina? 

Kyllä. 

Oon niin itsekäs, että mulla ei oo ees oikeutta elää tässä maailmassa.

Kauris on ottanu viime aikoina muhun yhteyttä ja haluaa selvittää meijän välit. Meijän piti nähä sitku meen kotiin, mut nyt se laitto mulle viestin joka avas mun silmät ihan täysin: tää on kaikki mun syytä. 

Mulla ei enää ollu hyvä olla sun kanssa samalla tavalla kun ennen. 

Muutuit pienessa ajassa tosi paljon. 

Mua ahdisti miten vihanen olit koko ajan. 

Alan pikkuhiljaa tajuta, miten olen täysin itse, hienovaraisesti ja pikkuhiljaa, sabotoinut kaikki ystävyys suhteeni 10 vuoden sisässä. Ja syyttänyt siitä kaikkia muita, kuin itseäni. Luoja, taidan olla enemmän sekaisin kuin koskaan luulinkaan. Mihin kukaan mua täällä tarvitsee kun mä vaan aina pilaan kaiken? Mun on niin huono olla että mun tekis mieli viillellä, niin pitkästä aikaa. Kaikki ne sen aikaiset tuntee palaa kyydillä takaisin.

Oon syöny tänään ihan helvetisti koska menin ryyppäämään eilen jotta saisin uusia ystävyys suhteita jotka voin myöhemmin pilata. Mutta huomenna aijon jatkaa tosissani ja tälläisiä repsahduksia ei enää tule, ei mulla oo enää mitään muuta tässä elämässä jäljellä kuin laihduttaminen, eihän mulla oo ystäviäkään enään. 

Tein uuden sivun johon merkkasin tän loppudieetin kalorimäärät, ja joka päivä merkkaan kuinka paljon tuli syötyä. Tavoite on aina vähemmän kuin se luku. Ja mun on pakko alkaa urheilemaan koska en kestä enään itteäni, enkä mitään muutakaan. 

Haluan vaan laihtua ja kuihtua pois, lopullisesti. 

Hmm

Oli pakko käydä puntarilla, oli pakko saada tietää heti kun heräsin että oonko laihtunu tällä viikolla yhtään. Vaaka näytti tasan kilon vähemmän, 67,7 kiloa. Pitäisi olla tyytyväinen, en ole sen torstain megaluokan epäonnistumisen jälkeen. Olisin voinut laihtua 2 kiloa jos olisin urheillut ja ollut syömättä. Tietenkin kilo viikossa on hyvä, minimitahti. Sen haluan laihtua joka viikko, makso mitä makso. 

Kohta lähtö salille. Ei mulla oo tänään oikeen mitään tekemistä niin illalla jos jaksan voisin vielä vaika zumbata, tai mennä lenkille. Ei tee mieli syödäkkään, vaikka heräsinkin aamulla ensimmäisenä mielessä sour and cream pringlesit ja marianne suklaa josta oon nähny jo parina yönä unta. Saisin syödä tänään 900 kaloria, en tiedä mitä syön. Vai syönkö mitään.

Laskin että jos haluan siihen jouluun mennessä painaa sen 60 kiloa, niin mun täytyy nyt syyskuun aikana vielä laihtua 0,2 kiloa ja sitten loka- marras- ja joulukuussa 2,5 kiloa joka kuukausi. Kuullostaa tosi vähältä, mut tiiän että se vaatii rankkaa treeniä, ja pelottaa tuunko laiskistumaan esim. salin suhteen sitten kun lumet tulee enkä pääse enää pyörällä... Täytyy vaan pysyä motivoituneena. 

Nightmares

Näin viimeyönä painajaista. Ensin näin unta, että kun punnitsin itseni vaaka näytti sataa kiloa. Sen jälkeen näin unta että kehoni jotenkin "kuoli" ja sieluni siirrettiin yhden tytön kehoon joka oli samassa lukiossa kanssani. Tämä tyttö on todella laiha, täydellinen kroppa. Ja heräsin yhtäkkiä siinä kropassa. Vaikka se olikin vain unta, muistan elävästi sen tunteen kun peilasin itseäni peilistä. Sitä ällistystä, onnen kyyneliä kun mekko päälläni näyttikin hyvältä. Ja sitten heräsin.

Nää unet tietenkin johtuu siitä ette eilinen meni ihan perseelleen, yllättäen. Keskiviikkona oli kivaa, söin puolikkaan subin päivällä (330 kcal) enkä enää mitään muuta, kunnes yöllä kipitin tyytyväisenä heselle. Eilen mulla ei ollut aamulla edes nälkä ja söin kuin viimistä päivää, kaikkea terveellistä kylläkin mutta silti. Tässäkin kohtaa tilanne olisi voitu vielä pelastaa mutta ei, kaveri tuli moikkaamaan mua ja mentiin leffaan ja syömään ja se oli sitten taas siinä.

Rangaistuksena tästä aijon paastota tänään. Teetä ja vettä vaan. Kävin myös aamulla salilla. Ja huomenna aijon jatkaa dieettiä, vaikka siitä jäikin nyt kolme päivää välistä. Vituttaa ja suututtaa. Menin kyllä täysin tuhoomaan tän viikon laihtumiset, vaaka näyttää sunnuntai aamuna varmasti yli 69:ää. Pelottaa, onnistunko mä tässä koskaan?

Nervous

Ääh mikä päivä. Meni hyvin kyllä, mut silti, niin turha, laiska, LÄSKI, olo.

Syömispuoli on ollut tänään tätä:

- proteiinimakarooni ja jauheliha (461 kcal)

- 2 dl rasvatonta maitoa (66 kcal)

- välipala patukka (88 kcal)

+ itsetekemä hedelmäsalaatti (1 mandariini, 1 kiivi, 1 banaani, 1 persikka ja vähän granaattiomenaa) + banaani

Tiiän että tosta hedelmäsalaatista tuli paljon kaloreita, MUTTA koitan olla ahdistumatta siitä koska tässä dieetissähän saa syödä hedelmiä niin paljon kun tykkää, eikä toi nyt ollut kuitenkaan mikään överi kun en oo mitään muutakaan syöny... kai?

Urheilupuoli on jääny näitten kipeitten jalkojen takia, ärsyttää. Meillä on huomenna koulussa ykkösten kastajaisjuhlat jotka kestää koko päivän, niin oon siks antanu näitten mun jalkojen parantuu enkä treenannu koska ei olis kauheen kiva huomenna sitte kävellää koko päivää... onneks siitäkin tulee hyötyliikuntaa ja kyl mä tänään kuitenki poljin taas reilun 8 kilometriä. Et ei voi mitään, aina tä näyttää aluks menevän näin kun menee paikat jumiin mut perjantaina alkaa sit tapporääkki siellä salilla! Ja jotain muutakin liikuntaa koitan keksiä.

Huominen vähän jännittää, oon kyllä varautunu ihan täysin. Juomana mullon viinapullo minkä lantraan vadelmavissyyn ja mehuun (ainoostaan mehusta tulee kaloreita) ja aamulla syön taas makaroonia ja jauhelihaa (sit se onneks loppuu) ja evääks otan banaanin ja välipalapatukan ja se saa riittää. Koitan olla syömättä mitään muuta, korkeintaa salaattia jossain sitten jos on pakko. Ja yöksi ja torstain darrapäiväks oon varannu paljon terveellistä ruokaa: proteiinirahkaa, hedelmiä, marjoja, riisikakkuja, ruisnachoja ja salsaa (okei toi salsa ei nyt mikään terveellinen oo mut sentää ruisnachoja?) ja lisäks mullon leipääkin kotona, kyllä noilla luulis pärjäävän vetämättä mitään överikaloreita. Tai hiilaripommeja!

Ärsyttää kun hukkasin tänään koko päivän nukkumiselle... En tajua, oon nukkunu viikonlopun yli ja viimeyönäkin koko ajan reilu 8 tunnin yöunia, ja tänään mua vaan alko kesken päivän väsyttää niin paljon, menin nukkuu ja heräsin 4 tuntia myöhemmin. Olin vaan niin väsyny.

Tänään oon syöny vielä nesteenpoistajia, mutta huomenna en enää. Huomenna en myöskään kerkee tulla kirjottamaan, enkä ehkä torstainakaan. Tsemppiä kaikille, toivottavasti mulla sujuu hyvin vaikka tuleekin huomenna juotua!

Can't move

Otsikon mukaisesti, jalat ihan jumissa eilisestä lenkistä (olis vissiin pitäny venytellä?) Tarkotus oli että olisin mennyt tutustumaan ja testaamaan mun vieressä sijaitsevaa salia, mutta koska sain tänään helvetinmoisen ahdistuskohtauksen raha-asioistani, päätin säästää nekin rahat ja alkaa käydä meidän koulun ilmaisella salilla. Harmi vaan että saan sinne avaimen vasta torstaina (jolloin olen krapulassa) joten perjantaista eteenpäin pääsen vasta käymään siellä... siellä nyt ainakin alotan, saa nähdä jos se on joku ihan kauhea murju niin emmä sitten siellä jatka, mutta nyt näin ainakin aluksi.

Koska toi tän iltanen sali jäi nyt välistä enkä lenkille voi oikeen lähteä näillä jaloilla päätin että näin alkuun olis ehkä fiksuinta alottaa 2 treenipäivää, 1 vapaapäivä rytmillä. Joten tää on nyt se eka vapaapäivä sitten vaikka tänään poljinkin reilu 10 kilometriä (ja mua ahistaa silti ihan pirusti etten treenaa tänään... paisun taas vaan.)

Oon syönytkin kalorimäärien sisäsesti, mut silti semmonen olo että oon syöny liikaa. Koulussa söin pelkkää salaattia puoli lautasellista ja tosi vähän riisiä, en muuta. Riisiä oli varmasti vähemmän kuin 100 grammaa mutta lasken sen silti kaloreissa niin että on helpompi (122 kcal). Join koulussa myös zero kokiksen, nam! 

Nyt aijon tehdä jauhelihaa ja proteiinimakaroonia joista tulee kaloreista yhteensä 461. Mullehan jää siitä kaloreita vielä, niin EHKÄ, vaan ehkä, EI PAKKO, niin syön illalla vielä yhden leivän ja kananmunan (92 + 94) ja juon lasin appelsiini mehua (99). Saa nähdä, mutta nää on lupa syödä, niin niistä tulee se 900. Mutta ei pakko!

Huomenna ei tartte syödä koulussa, huh! Huomenna zumbaan tai meen lenkille.

thinspo ihanteeni, Miranda Kerr <3 toi kroppa on mun kun saavutan 51:n kilon!

Here we go again

Toinen onnistunut päivä putkeen, mitä ihmettä! Palasin kyllä aikamoisella rytinällä tänään taas vanhoihin tapoihin, ihanaa tätä oon oottanu jo niin kauan! <3

Kävin perus 5 km lenkillä (olin helvetin ylpee että sille ees lähdin, saatikka että jaksoin koko matkan samalla lailla kun ennen!) ja syönyt oon:

- kaurapuuroa (150 kcal) + mehukeitto (24 kcal)

- rasvatonta maitoa (33 kcal)

- lihapullia ja muusia (403 kcal) + ihan tosi vähän ketsuppia ja muusi oli tehty rasvattomaan maitoon niin siitä tulee kans ihan vähän kaloreita.

+ maissia, mini porkkanoita ja teetä.

Nyt kohta aattelin vielä syödä (koska mullahan on vielä 200 kaloria jäljellä) niin leivän (92 kcal) ja kananmunan (94 kcal) ja tomaatin. Ja siinä onkin sitte toi päivän saldo eli 800 kaloria.

Nesteenpoistajia oon myös tänään ottanut taas ja huomenna jatkuu. Ja ainiin! Aamulla kävin siis vaa'alla ja uskoin että se olis näyttäny tyyliin 69,8 - 70,1 jotain tällä välillä niin ei, 68,7 !! APUA kuin hienoo! Tietenki kaikki nesteitä joo tiiän, mutta hyvä alku ja motivaatio lisääjä silti, tuntuu heti helpommalta kun tietää ettei 60:een kiloon oo enää matkaa sitä 10 kiloa!

Huominen vähän jänskättää, aijon mennä koulun jälkeen joko lenkille tai tutustumaan viereiseen saliin ja kattomaan niitten jumppia, mut huomenna joudun syömään koulussa... Onneks en joudu syömään koulussa kun maanantaisin ja keskiviikkosin, mut oon suunnitellu että syön vaan mahdollisimman vähän. Salaattia tietty paljon kun sitä saa syödä, ja jos on tyyliin perunoita ja kalapuikkoja niin otan yhden vaan kumpaakin. Ja vettä juomaks, eikä leipää ollenkaan. Toivottavasti ihmiset ei kiinnitä huomiota (niinku mä kiinnitän kaikkien muitten ruokailuun...) koska saattaa näyttää vähän oudolta kun nyt oon 2 viikkoa vetäny lautanen täynnä ruokaa koko ajan ja leipä nassussa mehulasi kädessä (hyi helvetti, sairas). Onneks huomenna taas 900 kalorin raja niin se kouluruokailu ei siinä paljoa paina.

Haluisin tehdä jotain tavoitepäiviä, mutta en uskalla koska jos en onnistukkaan laihtumaan siihen mennessä niin paljoa? Haluaisin painaa 23.12.2013 tasan 60 kiloa. En tiedä onko se mahdollista, tai tuleeko se onnistumaan tämän opiskelija elämän ohella (lue: ryyppäämisen takia). Pakko vaan laittaa se onnistumaan!

Smiling

Pikainen päivitys vielä loppupäivän ruuista:

- leipä ilman voita (92 kcal)

+ tomaatti, maissia ja mini porkkanoita. 

Ja nyt aijon tehdä 2 kananmunasta kokkelia (188 kcal) ja n. 185 grammaa raejuustoa (100 g/70 kcal) joten tän päivän kalorisaldo yhteensä : 879!

Lopputuloksena tyytyväinen mieli ja jäiset varpaat. :)

So we could start it all over again

Kirjotin viime postauksen maanantaina ja nyt vasta lauantaina sain otettua itseäni niskasta kiinni ja oikeasti aloitettua tämän projektin. Noh, kai se myöhään kuin ei milloinkaan on parempi mutta joo. Motivaatio on vihdoin huipussaan, ja tuntuu oikeesti taas siltä että mä pystyn tähän. Varsinkin kun aloin lukea taas muiden blogeja, se on auttanut hirveästi ja tuntuu että ymmärrän taas kunnolla miksi mun pitää tehdä tämä: jotta voin vielä joskus olla onnellinen ja päästä tän asian yli.

Ajattelin nyt alottaa Healthy Skinny Girl Dietillä, koska alotin sillä sillon kun aloin kirjottaa tätä blogia ekan kerran ja se lähti sen kanssa hyvin käyntiin. Eli tänään kalorirajana on tuo 900 kaloria, ja oon niistä syönyt jo 473 kcal.

- 4 dl appelsiinimehua (180 kcal)

- viili (113 kcal)

- proteiini smoothie (180 kcal)

Eli jäljellä enää 427 kcal, saa nähdä mitä keksin... kun kellokin on vasta noin vähän. No ei voi mitään kun tyhmänä menin aamulla jo noi kaikki vetämään. Ton mehun join aamulla koska en ollut ajatellut vielä tänäänkään ryhdistäytyä. Sitten tajusin että mun pitäisi lähteä käymään parissa kaupassa minne oli reilu 7 km matka (mulla on siis vaan pyörä käytössä). Hetken mietittyäni tajusin että siitähän tulee helvetin hyvä pyörälenkki, jotain 14 km yhteensä, joten söin ton viilin siks etten ois tyhjällä vattalla lähteny ja taju sen takia lähteny. Ois sen viilin sijaan pitäny juoda vettä, koska oon tullu puol tuntia sit kotiin ja mua pyörryttää vieläkin... Oli hyvä lenkki, sports trackerin mukaan kulutin 453 kaloria ja tosiaan matkana 14,26 km. Eli hyvä liikuntastartti tähän laihdutukseen! Mut tosiaan se vesi olis ollu hyvä idea, ja sen pyörrytyksen takia joiduin kaupasta nappaamaan ton smoothien, noh ei voi mitään tästäkin taas opitaan. 

Toivottavasti ilta nyt vaan menis vielä hyvin, niin sais tän oikeesti taas kunnolla käyntiin! Oon koko illan kotona, mut tääl on ruokaa. Täytyy sit vaan heti rynnätä bloggeriin takas jos alkaa himottaa liikaa!

(ainiin, painosta en tiiä koska en käyny vaa'alla tänään mut todennäkösesti sitä jotain 70 kiloa... huomenna meen vaa'alle ja alotan nesteenpoistajat myös taas!)

Hi it's me, again

OON TULLUT TAKAISIN. 

Vihdoin ja viimein! 

Tuli pidettyä kuukauden mittainen tauko täältä uudelle paikkakunnalle muuton/uuden koulun alun/helvetillisen ahdistuksen takia, mutta nyt on alkanut taas normaali arki, ja karu totuus on avautunut mun silmien edessä: mä olen taas läski.

Oli ihana äsken lukea kaikkien blogeista teidän kuulumisia, tässä tiivistettynä mun elokuu 2013:

syömistä, lihomista, itkua, ikävää, jännitystä, läskiä, läskiä, ruokaa, ahdistusta. Tiiviisti yhteen summattuna. Oon lihonu takaisin 70 kiloon (kävin aamulla vaa'alla pitkän harkinnan jälkeen ja lukuna oli 70,6) johon lupasin kesän alussa että en enää koskaa palaisi, ja täällä taas olen. Viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt suruuni siitä että olen taas niin läski että omistamistani 30 parista farkkuja päälleni eivät mahdu muutakuin yhdet, eli ne isoimmat joita kutsunkin läskifarkuikseni. Olen yrittänyt lopettaa, alkaa laihduttaa ja oikeasti tehdä sen mutta en ole voinut, en pystynyt enkä jaksanut. Kiduttanut itseäni vaan, katsellen uudessa koulussani kaikkia laihoja tyttöjä. Munkin uudella luokalla on yksi niin laiha tyttö että voisin itkeä kateudesta. Haluaisin näyttää koulussa kivalta, jotta voisin tutustua uusiin ihmisiin mutta näytän aina kauhealta koska mitkään vaatteet eivät sovi mulle enään koska olen lihonut niin tajuttoman paljon.

Tuntuupa ihanalta päästä vihdoin purkamaan tätä jatkuvaa ahdistusta! Sydän tuntuu edes hiukan keventyvän. 

Sotasuunnitelmani on selvä: laihtua jouluun mennessä niin paljon kuin mahdollista. 4:ssä kuukaudessa kovalla työllä onnistun laihtumaan ainakin 13 kiloa, se on jo suuri alku. Toteutustavoistani en tiedä, aijon aloittaa yhdellä liikuntakerralla päivässä, pari lepopäivää. Ruokaa mahdollisimman vähän, en kuitenkaan laske kaloreita vielä. Haluan totutella tähän ensin taas. 

Kun ensimmäinen lukuvuoteni tässä koulussa loppuu keväällä, aijoin olla lähempänä tavoitepainoani kuin koskaan ennen. Enää en aijo luovuttaa, enää en lopeta. Koska tää on se mitä mä kaikkein eniten haluan, mä en pärjää jos mä en saa laihtua.

En lopeta enää koskaan.

Toivottavasti täällä jaksaa vielä joku roikkua mukana vaikka pidinkin taukoa!