Mun elämä on yhtä helvettiä.
En tajua mitä oon tehny saadakseni tän kaiken paskan ja tuskan.
Miten tä vaan jatkua ja jatkua, joka vuosi?
Aina jotain uutta, aina ihan yhtä paskaa?
Oonko mä oikeesti niin huono ihminen,
että itse pilaan kaikki suhteeni toisiin ja syytän siitä kaikkie muita?
Kyllä.
Oonko mä oikeesti niin arvoton, läjä paskaa,
että mulla ei oo oikeutta olla onnellinen vaan kärsiä aina?
Kyllä.
Oon niin itsekäs, että mulla ei oo ees oikeutta elää tässä maailmassa.
Kauris on ottanu viime aikoina muhun yhteyttä ja haluaa selvittää meijän välit. Meijän piti nähä sitku meen kotiin, mut nyt se laitto mulle viestin joka avas mun silmät ihan täysin: tää on kaikki mun syytä.
Mulla ei enää ollu hyvä olla sun kanssa samalla tavalla kun ennen.
Muutuit pienessa ajassa tosi paljon.
Mua ahdisti miten vihanen olit koko ajan.
Alan pikkuhiljaa tajuta, miten olen täysin itse, hienovaraisesti ja pikkuhiljaa, sabotoinut kaikki ystävyys suhteeni 10 vuoden sisässä. Ja syyttänyt siitä kaikkia muita, kuin itseäni. Luoja, taidan olla enemmän sekaisin kuin koskaan luulinkaan. Mihin kukaan mua täällä tarvitsee kun mä vaan aina pilaan kaiken? Mun on niin huono olla että mun tekis mieli viillellä, niin pitkästä aikaa. Kaikki ne sen aikaiset tuntee palaa kyydillä takaisin.
Oon syöny tänään ihan helvetisti koska menin ryyppäämään eilen jotta saisin uusia ystävyys suhteita jotka voin myöhemmin pilata. Mutta huomenna aijon jatkaa tosissani ja tälläisiä repsahduksia ei enää tule, ei mulla oo enää mitään muuta tässä elämässä jäljellä kuin laihduttaminen, eihän mulla oo ystäviäkään enään.
Tein uuden sivun johon merkkasin tän loppudieetin kalorimäärät, ja joka päivä merkkaan kuinka paljon tuli syötyä. Tavoite on aina vähemmän kuin se luku. Ja mun on pakko alkaa urheilemaan koska en kestä enään itteäni, enkä mitään muutakaan.
Haluan vaan laihtua ja kuihtua pois, lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)