Älä pyydä mitään

I don't know what's right and what's real anymore
And I don't know how I'm meant to feel anymore
And when do you think it will all become clear?
'Cuz I'm being taken over by the Fear

Nään joka yö painajaisia, ihan joka yö. Monta joka yö. Eikä sillä oo väliä mistä, tai mistä ne tulee. Aina on jotain. Eilen luin kokeeseen Maglev junista, jotka kulkee 500 km/h ja näin painajaista josse se juna yhdisty Final Destination elokuviin, ja kaikki kuoli. Yhdeltä naiselta lähti pää, lapsilta lähti nahat ja lihat ja ne jäi luurangoiks. Mua pelottaa. En ymmärrä mistä nää unet tulee ja johtuu. Ihan koko ajan, eikä siihen auta mikään.

Ahdistaa koska oon läski. Ahdistaa Kauris. Vaikka mun elämä tuntuu tällä hetkellä helvetisti paremmalta kun puol vuotta sitten koska pääsin pois kaiken paskan keskeltä, niin kummitukset ja menneisyys jahtaa silti. Ja läskit. Mun on vaan pakko laihtua, mutta en osaa, enkä pysty. Tää ryyppääminen vie kaikki mun rahat, voimat ja järjen. Ihan sama, ryypätään sitten, onpahan yhen illan hauskaa.

Aijon skarpata seuraavalla viikolla koska sillon mun tarvii juoda vaan kerran. Kuin tyhmä lause?

ps. oon ihan rakastunu tähän Cheekin uuteen piisiin.

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
ei koskaan matalaa aitaa
alko tuntuu, että hautaan täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani
istuin Pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla

elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan
vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan

Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää