Hi it's me, again

OON TULLUT TAKAISIN. 

Vihdoin ja viimein! 

Tuli pidettyä kuukauden mittainen tauko täältä uudelle paikkakunnalle muuton/uuden koulun alun/helvetillisen ahdistuksen takia, mutta nyt on alkanut taas normaali arki, ja karu totuus on avautunut mun silmien edessä: mä olen taas läski.

Oli ihana äsken lukea kaikkien blogeista teidän kuulumisia, tässä tiivistettynä mun elokuu 2013:

syömistä, lihomista, itkua, ikävää, jännitystä, läskiä, läskiä, ruokaa, ahdistusta. Tiiviisti yhteen summattuna. Oon lihonu takaisin 70 kiloon (kävin aamulla vaa'alla pitkän harkinnan jälkeen ja lukuna oli 70,6) johon lupasin kesän alussa että en enää koskaa palaisi, ja täällä taas olen. Viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt suruuni siitä että olen taas niin läski että omistamistani 30 parista farkkuja päälleni eivät mahdu muutakuin yhdet, eli ne isoimmat joita kutsunkin läskifarkuikseni. Olen yrittänyt lopettaa, alkaa laihduttaa ja oikeasti tehdä sen mutta en ole voinut, en pystynyt enkä jaksanut. Kiduttanut itseäni vaan, katsellen uudessa koulussani kaikkia laihoja tyttöjä. Munkin uudella luokalla on yksi niin laiha tyttö että voisin itkeä kateudesta. Haluaisin näyttää koulussa kivalta, jotta voisin tutustua uusiin ihmisiin mutta näytän aina kauhealta koska mitkään vaatteet eivät sovi mulle enään koska olen lihonut niin tajuttoman paljon.

Tuntuupa ihanalta päästä vihdoin purkamaan tätä jatkuvaa ahdistusta! Sydän tuntuu edes hiukan keventyvän. 

Sotasuunnitelmani on selvä: laihtua jouluun mennessä niin paljon kuin mahdollista. 4:ssä kuukaudessa kovalla työllä onnistun laihtumaan ainakin 13 kiloa, se on jo suuri alku. Toteutustavoistani en tiedä, aijon aloittaa yhdellä liikuntakerralla päivässä, pari lepopäivää. Ruokaa mahdollisimman vähän, en kuitenkaan laske kaloreita vielä. Haluan totutella tähän ensin taas. 

Kun ensimmäinen lukuvuoteni tässä koulussa loppuu keväällä, aijoin olla lähempänä tavoitepainoani kuin koskaan ennen. Enää en aijo luovuttaa, enää en lopeta. Koska tää on se mitä mä kaikkein eniten haluan, mä en pärjää jos mä en saa laihtua.

En lopeta enää koskaan.

Toivottavasti täällä jaksaa vielä joku roikkua mukana vaikka pidinkin taukoa!