"Whaddap Jesus"

Mun sisänen kello jäkättää kolmella tunnilla ja oksensin just kolmatta päivää putkeen. Mikä mua oikeen vaivaa? Ollu taas ihan kamala päivä. Laitoin eilen herätyskelloja puoleks tunniks soittamaan, ja silti en noussut vaan jatkoin unia. Nukuin puol kahteen asti. Näin painajaisia taas, oon nähnyt niitä viikonlopusta asti joka yö. Sen jälkeen kun nousin tein oikeesti jotain fiksua, eli maksoin laskut. Sen jälkeen mulla kilahtikin taas päässä ja lähdin käymään kaupassa. Niin vitun turhaan, mulla kyllä on kotona ruokaa. Mut jos ostan vaan vähän jotain ruokaa ja jonkun yhden herkun? Kyl se on ihan okei jossen syö muuta tänään. Ja ostin pelkkiä herkkuja. Oikeesti, mun teki mieli itkee siinä kassalla kun maksoin niitä. Mua kuvotti niin paljon. Ja silti söin niitä tyytyväisenä päivällä.

Yheksän aikoihin tuli sellanen voimaton olo, varmaan kun en ollut syönyt mitään muuta kun niitä herkkuja. Makasin sängyssä tietokoneen kanssa ja mietin kuinka mun elämä voi olla tällästä, etten pääse edes sängystä ylös kun on niin voimaton olo henkisesti. Sitten törmäsin sitruunadieettiin netissä ja innostuin siitä iha älyttömästi. Päätin että alotan sen ensviikolla ja aloin suunnitella miten pääsen eroon näistä ruuista mitä mun kämpässä on ennen sitä. Sit jotenkin päätin et on okei syödä (kello oli jotain 11 paikkeilla) ja söin. Ja sit söin puol 1 aikoihin uudestaan. Mitä vittua? Söin vaan, ilman että oli ees nälkä. Ihan kun päässä olis sumentunu, ei siinä ollu mitään järkeä. Ja sit tuli niin huono olo että oli pakko mennä oksentamaan, taas. Kuvotan itteäni. Miksen vaan voi olla syömättä? Ja oliko vitun fiksua päivällä vetää pelkkää paskaa, illalla ruokaa ja sen jälkeen päivän terveellisin ateria ja mennä oksentamaan se pois? Hyvä homma Amy, hyvin sä vedät...

Toivon tosissani että saisin tosta uudesta dieetistä puhtia taas alottaa kunnolla laihduttamisen ja lopettaa tän masentelu syömisvammailuelämän, koska en jaksa tällästä. Mun pää hajoo tähän ankeuteen ja yksinäisyyteen. Ja ahdistukseen.

Heinäkuu toivoa täynnä?

Eipä alkanut heinäkuu 2014 ihan niinkuin piti. Samalla linjalla mennään vieläkin niinkun nää muutkin päivät. Nukuin viime yön tosi huonosti, ja heräsin aamulla 9 siihen kun oinas soitti. Olin heti tosi pirtee, mut ei puhuttu kauaa ja se käski mun jatkaa uniani koska se tietää mun unirytmin. Suljin silmät ja ajattelin että eihän mua edes väsytä, pitäis lähteä edes kävelylenkille niin sais tän päivän hyvin käyntiin. Ja arvatkaa vaan lähdinkö. Seuraavaks heräsin siihen että kello 12.30 ja vihasin itteäni taas vähän lisää. Ja nyt oon tuijottanut koko päivän telkkaria.... taas. Join aamulla maitokahvia ja aattelin etten syö mitään. Pari tuntii sitte kuitenkin yhtäkkiä aloin tekemään leipiä. Söin 4 ja rahkan. Ja koko ajan ajattelin että pitäiskö oksentaa. Outoja ajatuksia oli koko ajan päässä. Onko tässä mitään järkeä syödä näitä jos kuitenkin aijot oksentaa? Ei tässä oo mitään järkeä. Ja silti tein sen. Ja myös ensimmäistä kertaa oksensin niin paljon että melkeen kaikki tuli ulos. En tiedä pitäiskö siitä olla ylpeä, vai hävetä vaan lisää tätä elämää. Oksentaminen on kuvottavaa, en mä halua mitään bulimiaa. Ei siinä tunnu olevan mitään järkeä. Joo tottakai se on helppo tapa tyhjentää maha jos tulee syötyä kun ei sais, mut en mä halua tästä mitään tapaa. Pitäis vaan urheilla, tiedän et se auttais edes vähän tähän oloon... ja laihtumaan tietenkin. Tuntuu että oon vaan niin masentunu etten saa itteeni liikkeelle enää. Tiedän että tähän syömiseen vaikuttaa myös se että oon koko ajan yksin kotona. Ja mulla on täällä aika paljon ruokaa koska varastoin sitä niin että se riittäs siihen asti että lähen poin niin että ei tarttis ostaa lisää... ja nyt pelkään että kerkeen ahmia ja oksennella ne kaikki pois.

Pakko mun on kuitenkin yrittää, en halua tuhlata mun heinäkuuta (nimenomaan mun heinäkuuta, heinäkuu on aina ollu mun kuukausi koska mulla on synttärit tässä kuussa) siihen että makaan yksin masentuneena kotona oksennellen. Tää päivä nyt meni tähän joo mutta aijon oikeesti yrittää koota itteni, pakotan itteni heräämään huomenna aikasin ja urheilen.