Ihan sairas olo. Epätodellinen. En voi kirjottaa tai kertoa tästä paljon, koska koko ajan kun puhun tästä tai mietin tätä asiaa mun keuhkoja puristaa niin paljon etten saa henkeä. Ja en oo itkeny vielä, pelkään että koska se iskee.

Mulla ja Kauriilla meni välit poikki tänään, lopullisesti.

Pallo oli täysin Kauriin nurkassa, se päätti että näin on parempi koska ei suostunut mulle kertomaan syytä siihen miksi se teki mulle niin pahasti kun se teki. Koska hän ei vaan voinut kuullemma kertoa sitä, niinkun mulla on asioita joita en voi kertoa sille. Tuntu ihan kun se olis yrittäny kiristää mua kertomaan että "hei, et muuten tienny ku oon varjellu tätä asiaa 14-vuotiaasta asti mut mullon jonkiasteinen syömishäiriö varmaan ja oon itsetuhonen, ylä-asteella harrastin viiltelemistä ja itseni polttamista ja nyt tykkään näännyttää itteäni ja oksennella, ootko nyt tyytyväinen?" En voi käsittää että miten tässä kävi näin. Enkä voi ymmärtää mikä se syy oli ja miksi hän ei sitä mulle suostunut kertomaan.

Oon samaa aikaa niin vihanen, loukattu ja surullinen. Ymmälläni. Vittu. Ei tässä voi taas käydä näin. 

Ja nyt se itku sit iski, helvetti sentään.