My future?

Oon kirjottanut viimeks kolme viikkoa sitten. 

Ja siihen on hyvä syy. 

En oo osannut, 

enkä pystynyt tulemaan kertomaan tänne mitään. 

Niin paljon on muuttunut, 

niin paljon on tapahtunut, 

koko mun elämä on ihan päälaellaan. 

Muuttumassa, vihdoin.

Ensiks, tää asia joka oikeestaan muutti/muuttaa koko mun elämän lopullisesti päälaelleen: 

mä pääsen pois täältä. 

Mut hyväksyttiin kouluun toiselle paikkakunnalle! En voi uskoo sitä vieläkään kunnolla, koska se tuli ihan täytenä yllätyksenä, ne pääsykokeet ei oikeesti mennyt niin hyvin että uskoin että mulla olis ollut mahdollisuuksia. Ja silti pääsin. Oon niin ylpee itestäni ja ilonen koska tä tarkottaa täydellistä elämänmuutosta: muutto uudelle paikkakunnalla, pääsen vihdoin pois vihaamasta kaupungista ja ihmisistä joita en enää siedä silmissäni. Se että että pääsen pois ja alottamaan ihan alusta ja yksin tulee helpottamaan mun elämää niin paljon. Ja onneks se tapahtuu jo 2 viikon päästä, koska mitä vähemmän aikaa siihen muuttoon on sitä enemmän mun pää hajoo ja halu päästä pois täältä kasvaa.

Tän muuton seurauksena pääsen myös pois mun työpaikasta, jossa oon ollu jumissa ja orjana jo liian kauan, eksyssissä keksimättä keinoa pois. Tää työpaikka on ollut yhtäsuuri syy mun mielenterveyden horjumiselle kun tää kaupunkikin, ja en voi uskoo että nyt pääsen niistä molemmista kertaheitolla eroon. En jaksa odottaa, että saan alottaa alusta, ihan puhtaalta pöydältä! Mulla ei oo mitään syytä jäädä tänne, ja jos mun pari kaveria ja perhe ei jäis tänne en tulis enään ikinä takasin. Mutta tottakai täytyy tulla joskus käymään, mutta helvetisti se on helpompaa kun tiedän etten itse enää asu täällä.

Toinen asia on tää mun laihdutus, joka on myöskin mennyt ihan päälaelleen. Mun ajatukset siitä heittelee laidasta laitaan. Osasyy sille miks en oo 3 viikkoon kirjottanut, on se etten oo jotenkin kyennyt. En oo halunnut lukea SH blogeja, koska se on ahdistanut niin paljon koska itse menin tuon salitreenin kautta hurahtamaan fitness hömpötykseen ihan täysin. Syön nykyään normaalisti, ja terveellisesti, ja herkuttelen. Treenaan salilla melkeen joka päivä. En murehdi painosta, vaan läskistä. Ja sitä kyllä löytyy. Oon saanut treenattua mun lihaksia aika hyvin näkyviin, mutta mun pitäis silti polttaa todella paljon rasvaa että ne läskit siitä lihasten päältä laihtuis että voisin näyttää hyvältä mutta koskaan en saa alotettua, enkä nyt varsinkaan kun on yli viikkoa hoidettu tätä muutto/koulu hässäkkää ja tää jatkuu ainakin elokuun alkuun saakka. 

Miten menin sitten tälleen hurahtamaan pois syömisvammailusta ihan kokonaan? 

En oikeastaan tiedä, koska mun ajatukset koko asiasta on ihan solmussa. 

Mun treenikaveri sai mut vaan jotenkin vaikutettua siitä, että 

"luut on rumia" 

ja että me ei "

ainakaan haluta olla semmosia rumia tikkuja",

lihasta sen olla pitää! 

En ensin hyväksynyt tätä ajattelutapaa, mutta yhtäkkiä huomasin ihailevani lihaksikkaampia käsivarsiani ja reisilihaksiani. Täähän on näin paljon parempi! Ja huomasin että jos koitan lukea blogeja, kaikki SH ajatukset  ja möröt palaa vauhdilla takaisin päähän joten en oo siksi niitä lukenut. 

Paitsi tänään, koska mä pelkään.

Sit ku mä muutan, 

mä oon ihan yksin.

 Kaupungissa, jossa kukaan ei tunne mua. 

Olis niin helppoa, 

niin helvetin helppoa lipua siihen vanhaan ja tuttuun laihduttamiseen. 

Kukaan ei huomais, 

eikä tietäis etten syö. 

Säästäisin helvetisti rahaa ruuissa! 

Ja vielä parempaa, kun tulisin käymään kotona, kaikki huomaisi heti jos oon laihtunu. 

"Voi että miten sä oot tolleen laihtunu!"

Mä niin kaipaan vieläkin sitä, mä niin haluaisin vieläkin kuulla ne sanat joskus.

Mut mä vaan pelkään. Mitä jos en jaksakkaan treenata niin paljon salilla siellä, kun nykyään? Mitä jos mulla ei oo rahaa terveysruokiin? Liusunko mä sitten heti takas syömisvammailuun? En tiedä edes mitä teen tän blogin kanssa. Tähän on nyt aikamoinen riskitekijä, mut en kuitenkaan haluis lopettaa tätä, mut en tiedä pystynkö jatkamaankaan.

Vaikka tiedän, että ihan pian tuun olemaan onnellinen, 

niin mun ajatukset on silti ihan rikki kaiken suhteen.