En uskaltanut käydä eilen puntarilla koska pelkään sen näyttävän liian isoja lukuja. Huomenna aijon kuitenkin mennä, sillä eilisen ja tän päivän molempien kalori saldo on ollut vajaa 500 kaloria. Kuukautisetkin loppu, joten uskallan ehkä kokeilla mitä puntari sanoo. Tiedän etten ole ainakaan laihtunut kun en ole urheillut yhtään, vain nukkunut koko ajan. Mutta toivon silti että se näyttäisi edes samaa kuin viimeksi.
Pelkään loppu viikkoa, sillä joudun houkutusten äärelle. Alkoholia ensimmäisen kerran kahteen viikkoon (!) ja ruokaa... toivottavasti hillitsen itseni. En saa ainakaan lihoa yhtään reissun aikana. Muuten kaikki on ollut turhaa.
Katsoin tänään ylen dokumentin itsemurhasta ja siitä miten se vaikuttaa läheisiin. Samaan aikaan dokumentti sai mut ajattelemaan etten ikinä voisi tuottaa sitä tuskaa mun veljelle, mutta samaa aikaa tajusin että olisin kuitenkin kykeneväinen tekemään sen jos tilanne sen vaatisi, niinkuin se tulee vaatimaan loppujenlopuksi.
Eihän tästä elämästä kukaan selviä hengissä, onko sillä siis väliä jos lähden aikaisemmin kuin muut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)