Eilen ja tänään kalorirajat on ollu 700-1000 kalorissa eli ihan hyvin... eilen pyöräilin 10 kilometriä ja olin kävelylenkillä. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa. Ei tee mieli ruokaa, ei tupakkaa, ei alkoholia. Mun tekee vaan mieli nukkua.
Mulla ei oo kotona mitään ruokaa. Yritän pärjätä mahdollisimman pitkään ilman että käyn kaupassa. Puurolla pärjää hyvin illat jos syö koulussa. Ahdistaa ensviikkonen risteily koska "täytyy" juoda ja pelkään että kalorimäärät tulee olemaan ihan hulluja mutta yritän silti pitää pääni, nyt tai ei koskaan.
Koulutehtäviä on aivan liikaa, kaikki pitäis tehdä tän viikon aikana. Pakko vaan yrittää jaksaa ja tsempata, vaikka mieli on maassa koko ajan. Haluaisin vaan pikkuhiljaa alkaa puhumaan kavereille (tai oinaalle oikeestaan) että hei tajuutko mulla ei ole kaikki todellakaan hyvin, mutta eihän nyt niin voi tehdä. Kun sillä on sen omat ongelmat eikä sitä kiinnosta mun asiat, sitä kiinnostaa vaan että mä kuuntelen sen asiat. Ja lohdutan sitä, eihän sen tartte lohduttaa mua. Tai ottaa mua tosissaan jos sanon, että tapan itseni. Enkä mä sitäpaitsi enää voi luokitella näitä mun ongelmia sellasiks että ketään oikeesti kiinnoistais. Kaikki luulis että pelleilen vaan tai että en oo tosissani. Koska kaikkihan täällä on niin vitun rikki, ja kaikillahan on ihan yhtä vaikeeta eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)