Toinen päivä putkeen suoraan kun helvetistä. Koko aamu meni taas siihen että sai itkee silmät päästään, taas eri asian takia. Ja aloin miettimään sitku sain koottuu itteni, et muistan kun joskus oli semmonen aika että sai oikeen miettiä millon on viimeks itkeny, ja sekin oli useimmiten jonkun leffan takia aina. Nyt tuntuu siltä etten muista millon en olisi itkeny. Tuntuu että se on jokapäivästä nykyään.
Oonko mä sit oikeesti niin heikko? Enhän mä oo. Mä oon se vahva, se joka ei ikinä valita, avaudu. Se joka pystyy tiukassaki paikassa pitämään ittensä kasassa kun muut ei, ja selvittää tilanteen. Mä oon aina ollu semmonen. Vasta tilanteen jälkeen, saatan tajuta että oho mitä oikeen tapahtu, itkeä ehkä vähän mutta en paljoa, mitä nyt turhaan enään itkemään kun se on jo mennyttä? Leffat saa mut itkemään, oon just semmonen leffaherkkis, mut ei, emmä muuten itke. En itkeny ees sillon kun viiltelin (paitsi kännissä tietenkin). Miks mun pitäis itkeä, maailma on paha ja paska paikka, mut mä oon helvetin vahva ja mä selviin aina.
Ja nyt mä itken. Kokoajan, jokapäivä.
Miksi?
Siks että maailma kaatuu päälle, ahdistaa.
No mua ahdistaa aina kerro jotain uutta.
Miks mä itken niin etten saa henkeä?
En mä tiiä.
Sattuuko suhun oikeesti noin paljon?
Sattuu.
Tänään meni ruokien osalta hyvin, vaikka kävikin monta kertaa mielessä ton tän päiväsen helvetin takia että mitä jos sitä vaan vetäis suklaata naamaan. Mut ei, mä oikeesti haluan olla laiha ja se ei onnistu näin. Täytyy olla tiukka. Mua motivoi ajatus, että kun mulla on toukokuun lopussa pääsykokeet ja kun mä meen sinne, mä painan alle 60 kiloa. Ensimmäistä kertaa sitte, nii. En mä ees tiedä. Varmaan 10-11 vuotiaana oon viimeks painanu niin vähän.
Oon juono vettä ja kupin vihreetä teetä. Söin omatekemää mysliä (joten kaloreista ei tietoakaan mut söin sitä aika vähän etten mitään isoa lautasellista) maidon kanssa (66 kcal), myslijukurtin (182 kcal) ja banaanin. Eli kalorit yhteensä varmaan josain max. 500 kaloria.
Mitäs muuta? Kävin lääkärissä ja mulle määrättiin "väärää" lääkettä joten en todennäkösesti ikinä parane. Mahtavaa.
Huomiseen, pysykää vahvoina murut <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)