You're my passion and you're my pain

Ei mennyt ihan putkee tää päivä? Tuntuu että mikään ei mennyt niin kun piti. 

Aamulla olin siellä kokeessa, joka oli... noh, vaikee sanoo. Kaikkeni tein ja parhaani yritin mutta musta tuntuu (tai ei tunnu, tiedän) että se ei riitä. Mutta, ehkä toi yliopisto elämä ei oo luotu mua varten. Sen jälkeen kävin kirjastossa palauttamassa yhden enkunkirjan ja piti samalla lainata se aivan ihana Elämä kateissa kirja uudestaan mutta kappas, en sitä tuolta ison kaupungin kirjastosta löytänyt kun sitä ei oltu palautettu vaikka netissä luki että eräpäivä oli ollut 21. päivä... Sen jälkeen mun oli tarkotus mennä solariumiin mutta kappas, se solarium missä oon käyny nyt 2 vuotta putkeen keväisin oli suljettu, sitä ei oo enää olemassakaan. Mietin jo että pitäisikö sitten käydä jossain muualla solkussa mutta miksi? Ihan sama, miks mä tuhlaisin mun rahat "tasaiseen rusketukseen" kun kyllä mä semmosen tuolta ulkoakin saan jos haluan koska mulla ei oo koko kesänä mitään muuta tekemistä kun urheilu ja auringonotto. Joten, ihan sama säästänpähän rahani. Mut kyl se silti jotenkin oudosti masensi. Koska tää mihin olin suunnitellut suttaantuvan aikaa peruuntus, mun piti palloilla kaupungilla odottelemassa äitiä ja ruoka kummitteli joka kulman takana. Ja sit kävi jotain niin turhaa ja tyhmää etten voi vieläkään käsittää että miten oon niin pönttöpää. Kiertelin kaikkia karkkiakauppoja ja mietin kaikkia herkkuja mutta mitään en ostanut (tahdonvoimaa?) ja sitte pysähdyin yhden italialaisen jäätelökioskin eteen. Katselin vaan niitä jätskejä, niitä värejä ja makuja eikä mulla ollu tarkotuksena ottaa. Mutta seisoin varmaan liian lähellä kun se myyjä sitte tuli siihen ilosena moikkaamaan ja avas sen lasin siitä kylmäaltaasta. Ja tän seurauksena aloin paniikissa kaivaa kukkaroa. "moi, joo mä otan varmaan ton pienen kipon."

oon just niin tämmönen, ihan hyvin olisin voinut sanoa pahoitellen "sori, mä vaan kattelin" ja lähtee pois, mut en kehdannu. Ja käytin sitä tekosyynä että söin sen jätskin. Ei se ollut iso annos, mutta koska se oli italialaista voin vaan kuvitella mistä kaikista kaloripommeista se oli valmistettu.... hyi helvetti.

Sen jälkeen kun pääsin kaupungilta pois kävin pikkukirjastossa jossa tiesin sen kirjan olevan 99 % varmuudella (muistin vieläkin sen hyllypaikan ulkoa) ja sieltähän mä sen sain, ja ryntäsin kotiin sitä lukemaan. Söin samalla banaanin ja puolikkaan proteiinipatukan, mut tulin niin täyteen etten jaksanut sitä loppuun ja olin niin keskittyny siihen kirjaan ettei mua kiinnostanut muutenkaan sitä syödä enää. En kerennyt ahmimaan sitä kirjaan kun 20 sivua ja nukahdin, kello yhdeltä päivällä.

Heräsin neljältä kaverin soittoon. Ensin nauroin ihan hulluna kun olin just heränny, ja kohta itkin. Söin sen patukan loppuun ja sitte söin nakkipaketin. Ja nyt aivot vaan jäätyy. Unohdin eilen kattoa Greyn Anatomian (miks aina unohdan katsoa sen?) joten piti se koneelta äsken katsoa. Ja nyt mua harmittaa että tuolla ei sada.

Oon lihonut tänään varmaan sata kiloa, tai ainakin semmonen olo.

Ja oon huomannut myös että mun "paras ystäväni" on tainnut unohtaa mun olemassaolon sen mun maanantaisen itkukohtauksen jälkeen.