Mua vituttaa. Pitikin lähtee viikonlopuks kotiin, se vaan pilas koko laihdutuksen taas. Ja nyt meillä on torstaina risteily. Ja maksettu ruokailu. Apua, apua, apua. Mut just sen takia oon nyt syöny. Mikä järki olla syömättä kun kuitenkin joudun sit torstaina syömään ja juomaan kaks päivää putkeen. MIKÄ JÄRKI OLLA SYÖMÄTTÄ NO SE ETTÄ SÄ ET LIHO. IDIOOTTI.
Oon lihonut taas, huomasin eilen että näytän iha siltä kun olisin raskaana kun maha pömpöttää (siis mun maha on sen mallinen et jos oon täynnä niin se näyttää siltä) ja tuijottelin äsken mun reisiä ja ahdistuin kun mietin kuinka paljon hiilareita ja rasvaa oon itteeni tunkenu taas näiden päivien aikana. Mikään ei tunnu taas sujuvan.
Sen risteilyn jälkeen aijon sunnuntaina alottaa 2 viikon pikadieetin koska ne marraskuun 2 viimistä viikkoa mulla on sit enään vaan aikaa laihtua. Ja tällä menolla en onnistu laihtumaan lisää yhtään koska laihdun vaan ne mitä nyt lihon taas. Ei vittu tässä ei ole mitään järkeä.
Tänään oli iltalehdessä artikkeli "kännireksiasta". Itse tietenkin olin jo tunnilla sen lukenut, mut sitkun kaverit huomas sen artikkelin ni mitäs siitä seuras? Huutonaurua, ivaa, ja pilkkaa. Naurettiin yhdessä koko asiaa. Samalla kun mun teki mieli juosta karkuun.
En tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan, tai käymään. En tiedä tuunko koskaan laihtumaan. Siltä multa on tuntunut jo liian kauan, että en pysty. Että vaikka kaikki muut laihtuu ja esim. niitten mahat katoo oon 99 prosenttia varma että tä mun maha ei tuu katomaan vaikka mitä tekisin. Se vaan on, aina, ikuisena piinana. Mutta en silti aijo, tai tahdo lopettaa. Koska halu laihtua on ainut mitä tiedän ja tunnen vahvasti, se on ainut asia mitä oikeasti haluan ja olen halunnut liian kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)