Sä halusit hyötyy ilman kipuu

Ei tullu pariin päivään taas kirjoteltuu. Paska fiilis, taas. Keskiviikko aamuna oli sen tiistai iltasen sekoilun jälkeen pakko käydä puntarilla ja näytti 65,7 kg. Eli oon oikeesti lihonu 0,7 kiloa sen mun syysloman aikana. En sentään kiloa tai enempää, joten pitäs kai olla tyytyväinen ja en oo. Haluun vaan äkkiä laihtua, haluan ens keskiviikkona painaa alle 64,5 kiloa ja en tällä laiskottelulla se ei kyllä tasan tuu onnistumaan, taaskaan.

Keskiviikkona kävin salilla ja sen jälkeen söin puolikkaan proteiinipatukan ja join protskujuotavan (eli yhteensä n. 300 kcal) enkä syönyt muuta koko päivänä paitsi tietenkin menin yöllä kännissä vetämään kokonaisen pitsan. HYI HELVETTI. Vedin sitä ihan tuskassa, oikeen ällöttää se koko muisto haluun sen vaan pois mun päästä. Ja tietenkin join taas niin hitosti, että siitä sitten tuli kaloreita vaikka pääsääntösesti pysyinkin viinassa.

Torstaina oli niin paha krapula etten mennyt kouluun ja nyt oon vähän kusessa sen takia... no, ihan sama. Enpähän ainakaan syönyt kun illalla n. 800 kcal. Tänään oon syönyt reilu 400 kaloria ja kävin aamulla salille. Tarkotus oli että olisin menny lenkillekki ja zumbannu, mutta kuinkas taas kävikään. Uppouduin lukemaan Elämä Kateissa johon oon taas ihan koukussa, ja kattosin nauhalta Dieetit vaihtoon. Ja nyt oon tässä. Enkä jaksa mitään. 

Huomenna aijon kuitenkin petrata. Laitan herätyskellon soimaan aikasin, meen kunnon lenkille ja sitten salille. Sitten siivoon mun kämpän ja zumbaan vielä illalla. Ja ihan varmasti sen teen. Ei mulla muutakaa tekemistää oo.

Sinänsä mulla on kyllä parempi olo olla täällä missä nykyään asun, koska oon saanu enemmän "touchia" mun uusista kavereista. Olipa hassusti sanottu, siis kun mulla on ollut tosi ulkopuolinen olo ja semmonen etten kuulu porukkaan. Niin nyt tän viikon jälkeen mulla on semmonen olo että kuulun sittenkin, ja että mulla tosiaan on kavereita. Ihana tunne pitkästä aikaa.

Mutta eipä mua oikeestaan kiinnosta mikään muu kuin laihduttaminen. Ja se että tänään tulee Vain Elämää ja Juha Tapion jakso. Eli itken koko illan, kuullostaa ihan hyvältä suunnitelmalta koska mun tekee nykyään mieli joka päivä, mutta en osaa ilman mitään kunnon itkun "laukaisijaa" ja Juha Tapion biisit toimii siihen aivan helvetin hyvin.

ps. uskaltauduin laittamaan mun teehen ihan vähän ruskeeta sokeria kun sitä mun kaapista löysin (vanhasta työstä varastettua)