My second of November

Herätyskello soi aamulla. Eikä, nytkö mun muka pitäis jaksaa lähteä lenkille? Miten muka? Laitan herätyskellon soimaan viiden minuutin päästä, tiedän että en kerkeä nukahtaa uudelleen joten sitten kun kello soi uudestaan olen virkeämpi nousemaan. Mutta kun kello soi, käyn helvetinmoisen kamppailun pääni sisällä. Päädyn siihen että sammutan kellon ja jatkan unia.

Herään 11 maissa. Päässä jomottaa ja olo on kauhea, olisi pitänyt nousta ja mennä sinne lenkille. No voinhan mä vieläkin mennä? En kyllä yhtään jaksa, ei yhtään tee mieli... mutta pakko se olisi. Salille mun on pakko ainakin mennä! Mutta mua väsyttää, en mä jaksaisi. Yhtäkkiä tajuan että mulla tekee mieli ihan älyttömästi karkkia. Mitä helvettiä, ei mulla voi tehdä mieli karkkia! Ahdistun. Pakotan itseni ylös sängystä, käyn vessassa ja nousen puntarille. Numerot iskee mun tajuntaan. 65,7 kiloa, vieläkin. En oo laihtunu enkä lihonu. Pitäisi olla tyytväinen etten oo lihonu, mutta en ole. Haluan laihtua. Ja vaikka tiedän etten ke-pe ajalta ole laihtunut yhtään ihan sen takia että menin juomaan keskiviikkona enkä käynyt salilla kuin ke ja pe, ahdistun silti.

Vitun läski paska, tää on niin taas tätä, et sä pysty koskaan laihtumaan.

Yritän lohduttautua kirjautumalla twitteriin. Olo ei helpota. Nälkä kurnii vatsassa ja mielessä pyörii edelleen sokeri. Mulla on vaan nälkä, jos syön nyt niin olo varmasti helpottaa. Katson telkkaria ja syön jauhelihaspagettisekotusta (n. 300 kcal) tää varmasti auttaa. Juon hulluna vettä. Olo ei helpota, karkki pyörii edelleen mielessä. Alan tosissani ajatella repsahtamisen mahdollisuutta. Entä jos ostan vaan ihan vähän jotain? Tai paljon ja oksennan, eihän se haittaa? Haittaapas, älä nyt viitti. Lähe sinne salille, mee lenkille, mee edes kävelemään ulos. En mee, haluan kauppaan. Sitten tajuan että kaupat tänään kiinni, on pyhä. Kiitos hyvä Jumala, tää on selvästi merkki että älä tee sitä. Sitten tajuan että mun vieressä on valintalo, pakko sen on olla auki? Mietin hetken. Voinhan mä sinne kauppaan mennä, ei mun oo pakko ostaa mitään? Tai sitten jos ostan niin ei mun oo pakko sitä syödä?

Lopulta puen ja lähden ulos. Jään tupakalle ja mieli harhailee. Mietin että pitäisiköhän mun hakea apua. No ei todellakaan, miksi helvetissä? Ei sussa oo mitään muuta vikaa kun se että oot helvetinmoinen läski ja nytkin lähdössä ostamaan karkkia, yks saatanan luuseri! Jos luulet että sulla on joku ongelma niin oot aika vitun ylimielinen! Sä et mitään apua tarvitse vaan itsekuria! Poltan tupakan loppuun, jään istumaan. Pitäiskö lähteä kävelemään jonnekki muualle, pois? Mennä takaisin sisään? Lopulta nappaan pyörän ja lähden polkemaan.

Kaupan pihalla huomaan että se ei ole auki. Hyvä vaan. Mutta en edes kehtaa pysähtyä pihaan ja kääntyä vaan ajan ohi ja käännyn ympäri vasta myöhemmin. Tajuan että viereinen R-kioski on auki. Epäröin, mutta menen sinne silti. Paikka on täynnä vanhuksia ja mulla on semmonen olo että mulla lukee isoilla kirjaimilla otsassa SYÖMISHÄIRIÖ. Tutkiskelen karkkeja laittoman kauan. Tulee semmoinen olo että myyjä alkaa epäilemään. Otan tuplakeksipussin, 3 suklaapatukkaa ja light ediä. Menen kassalle, ja maksaessani mua hävettää niin paljon että meinaan alkaa itkemään ja oksentaa samaan aikaan. Mulla on semmonen olo että mun selässä lukee ETTEKÖ TE TAJUA ETTÄ EI OLE TERVETTÄ OSTAA NÄIN PALJON KARKKIA, JA KAI TE MYÖS TAJUATTE ETTÄ AIJON AHMIA JA OKSENTAA NÄÄ?? Myyjä oli nuori tyttö, ihan ilosena myi mulle ne. Se aatteli varmaan että oon vaan joku perus läski, joka istuu yksin lauantaina himassa itteään lihottaen. Ihan oikeessahan se oli.

Poljin kotiin ja jäin vielä rauhottumaan tupakalle. Sisällä en alkanut ahmimaan. Ei mulla edes tehnyt enää kauheasti mieli mitään. Join ediä. Katoin telkkaria. Hitaasti otin yhden keksin, maistelin sitä, näykin. Sitten otin toisen. Pari lisää. Pari haukkua suklaapatukasta, ja siitä toisesti. Yhteensä soin 220 grammasta keksejä 40 grammaa ja patukokoista 2/5, 1/5 ja 1/2. Ja tuli ihan kauhea olo vaikka söin ne tosi hitaasti, tulin ihan täyteen ja oksetti. Laitoin loput piiloon, ja menin sohvalle makaamaan. Kohta olo helpotti ja iski kauhea nälkä, mutta ei tehnyt enää mieli yhtään mitään. Muutakun tappaa itteni.

Koko loppuillan luin kirjaa. Söin 2 paahtoleipää (140 kcal) ja lisää niistä patukoista, 2 loppuun ja yhdestä jätin pari palaa syömättä. Aloin siivota ja heitin kaikki loput keksit ja sen yhden patukan roskiin. Kirjauduin bloggerin ja lukiessani toisten blogeja mua alko vieläkin enemmän ahdistamaan että menin syömään niiin paljon liikaa tänään... ei olisi pitänyt, en olisi saanut. Käytin tekosyynä sitä, etten muka ikinä laihdu, ja masennuin ihan turhaan painostani koska jo eilen illalla tajusin että se tulee olemaan sama koska en ole voinut laihtua ilman urheilua. Oon vaan just tällänen, että syön masennukseeni, aina. Mutta tää oli eka kerta kun söin noin vähän ja heitin heti loput roskiin.

Mulla on vaa pää ihan sekasin. Mun pitäis unohtaa koko vaaka nyt, se että käyn taas nykysin joka ke aamu ja la aamu puntarilla ei oo mulle hyväks. Pitäs unohtaa vaan koko helvetin kapine nyt, voisinkohan tehdä sen koko kuukaudeks? Sehän ois ihan hyvä, vaaka-vapaa-marraskuu. Keksin sen kyllä ihan nyt tällä sekunnilla kun tätä kirjoitan mutta se vois toimia! Tätä aijon yrittää. Ja lisäks toi mun liikuntapuoli, se ei todellakaan taaskaan toimi, joten marraskuun ajaksi voisin ottaa tälläisen säännön että joka viikko ainakin kuutena päivä pitää treenata ainakin 2 tuntia (eli 2 eri treeniä). Jos näin etenisin koko marraskuun enkä joisi alkoholia kuin risteilyllä, niin pakkohan mun on laihtua?

Parani olo kun sain vähän purettua tänne tätä kammottavaa päivää, toivon että näin ei käy enää ollenkaan marraskuussa. Enkä usko että käykään kunhan saan ton liikuntapuolen korjattua! Anteeksi ihan hirveän pitkä teksti, toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun saakka!

Toivottavasti huomenna on parempi päivä.