Tunteet heittää koko ajan vuoristorataa. Pari päivää mennyt ihan hyvin laihdutusmielessä, en oo kirjotellu kun kaveri oli kyläilemässä mun luona. Oon silti syöny vaan kerran tai kaks päivässä, ja kalorit pysyny 600 pinnassa. Oon koittanut urheilla niin paljon kun jaksa, mutta se tuntuu hankalalta. Keskiviikkona olin lenkillä ja salilla. Eilen olin lenkillä. Tänään olin salilla mutta sen jälkeen en jaksanut mennä suihkuun. Mitä jos mä haluisinkin mennä illalla lenkille? Eihän mulla ole mitään muuta. Ei mun kaverit halua olla mun kanssa, se tuli huomattua facebookin kautta keskiviikkona. Oon kuitenkin taas vaan koko perjantai illan ihan yksin. Niinkun aina. Oon sentään saanut siivottua mun kämppää todella paljon (oon oikeesti ylpee). Mut siinähän se.
Kaikki muu elämässä kuseekin sitten huolella. En ole tosiaan kesällä töissä joten pitää opiskella. Lensin ulos yhdeltä kurssilta koska tarkastin sähköpostini liian myöhään. Ja nyt ilmoittauduin toiselle jolle en välttämättä pääse. Ja äiti joutuu vararikossaan siitäkin sitten maksamaan kun itsellä ei ole rahaa. Voi saatanan saatana. Miten mun elämästä on voinut tulla tällästä?! Niin tajutonta paskaa ettei mitään järkeä!! Oon helvetin yksinäinen ja omat ajatukset hajottaa ihan koko ajan. Koitan miettiä että kyllä tää tästä tulee tästä vielä hyvä kesä, joo ei vitun varmana tule. Koska ei mulle suoda mitään hyvää, ei ikinä ei nyt eikä koskaan. Kaikki vaan aina menee pilalle ja kusee. Ja kenen syytä se on? NO MUN. Ihan mun omaa syytäni koska onnistun aina pilaamaan kaiken, mikään ei riitä vaikka kaikkeni aina yritän. Niinku oinaski sano yks päivä, yritä parhaas. No niinhän mä teen mutta se ei vaan vittu riitä.
Hyvä etten mennyt sinne suihkuun koska mä todellakin lähden nyt sinne lenkille.
ps. paino oli eilen aamulla 67,9 kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)