Mulla on niin paha olla etten kestä. Mun yks juhla, se yksi ja ainot lempijuhla vuodesta jonka olisin halunnut juhlia rauhassa rakkaiden ystävieni kanssa ilman mitään paskaa. Sekään ei tietenkään onnistunut. Koska ei mikään koskaan onnistu mulle. Kaikki on vain tätä ainaista samaa paskaa. Kaverit jättää ja hylkää, sähän se tässä ylireagoit? Niin, anteeksi taas olemassaoloni puolesta. Lähdin kotiin kyyneleet poskille valuen. Kotiin päästessäni itken hysteerisenä äitini rintaa vasten. Mikä mussa on vikana, miksei kukaan halua mua? Miks kaikki haluaa aina että meen pois?
Aamulla paniikki ja morkkis iskee. Mitä mä oon taas sekoillut? Lähtenyt selittelemättä itkien toisten luota pois ja toiselle huutanut puhelimessa että mä olen enemmän yksin kuin sä. Alkaa olla semmonen olo että tää mun järki alkaa pikkuhiljaa himmetä niin paljon etten pysty salaamaan sitä enää kauaa muilta. Tai sitten kaikki ovat jo huomanneet kuinka parantumaton sekopää ja vaiva olen kaikille.
Nytkin kaverit lähtivät jatkamaan juhlia. Ja minä istun veljen vaatteissa tietokoneella niin väsyneenä, niin väsyneenä tähän elämään. Vedin yöllä puol purkkia särkylääkkeitä ihan siinä toivossa että jotain edes tapahtuisi. Mut ei tapahtunut koska oon "immuuni" särkylääkkeille... olis ehkä pitänyt juoda ne viinan kanssa alas eikä veden.
Mulla on niin yksinäinen olo. Mä oikeesti haluaisin jonnekkin hoitoon. Ei mun psyyke kestä tätä paskan määrää enään tai sitä kuinka rikki oon. Läskeys ei auta asiaa yhtään. Oon taas lihonut varmasti sen huikean yhden kilon jonka sain laihdutettua. Miksen voi vain kuolla pois? Eilen puhuimme erään ystäväni tutun itsemurhasta ja samalla huomasin kuinka taas kerran suunnittelin itsemurhaani. Tiedän tasan tarkkaan kuinka sen tekisin. Pukisin valkoisen mekon päälleni. Suoristaisin hiukset ja laittaisin kukkakruunun päähäni. Meikkaisin itseni kauniiksi, huulipunaa. Kirjoittaisin itsemurhaviestin kauneimmalla kaunolla mitä osaan. Ottaisin viimeiset kuvat itsestäni puhelimeeni, viimeiset kuvat joissa hymyilen niin hyvin kuin voin. Ottaisin lasit pois päästäni, ja hirttäisin itseni valkoiseen huiviin. Se oli täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)