maanantai 19. toukokuuta 2014

Not giving in

Alamäki alko viikonlopusta. Läskiahdistus on huipussaan. Lauantai aamuna vaaka näytti jo 67,5 kiloa mutta ei varmasti näytä enään kun menin lihottamaan itteni taas. Kuinka voinkin olla näin tajuton läski? Kaivan vanhoja kesävaatteita, ajattelen että nää oli viimeks aika löysät, ne on varmaan nytkin, ja ei jumalauta nehän on kireet. Itken ja rukoilen Jumalaa, voi hyvä helvetti kuinka tässä aina käy näin? Miten mä yritän ja annan kaikkeni eikä mikään ikinä riitä? Viime viikolla vaikka oli hyvä ja ylpee olo että treenasin niin paljon, niin samaa aikaa pohdin että miten voi olla mahdollista että syön päivittäin noin 600 kaloria ja treenaan kaks tuntia ja silti laihdun niin hitaasti. Miksi laihtumisen eteen pitää nähdä niin paljon vaivaa? No niinhän se vaan menee, muutenhan kaikki olisi laihoja, jos se olisi helppoa. Typerää.

Lauantai päivällä otin aurinkoa ja onnistuin jopa olemaan tuntematta ihan hirveetä läskiahdistusta (paitsi kun kävelin shortsit päällä, hyi helvetti). Yllättäen paloin taas kun en käyttänyt aurinkorasvaa... ja ahdistuin koska tiesin että mun kaverit on hengaillu koko viikon porukassa ja oon ollut koko viikon yksin kotona. Mut lauantaina sit kuitenkin lähdin porukan mukaan ja se iltahan sitten päätty tietenkin baariin. En syönyt lauantaina mitään muuta kun vajaan 100 grammaa hernekeittoa mutta join kolme lasia viiniä ja paljon kaljaa. Eli ihan saatanasti kaloreita. Tanssiessa toivottavasti kului jotain. Yöllä söin sämpylän ja pari ranskalaista.

Sunnuntaina sitten krapulassa ei tietenkään voinut treenata ja lauantainakin se jäi välistä. Söin suklaata (läski) puuroa hillolla (läski) ja illalla makaroonia ja riisia (hiilariläski). Olin niin varma että maanantaina ennen kotiin lähtöä treenaisin vielä mutta univelat tietenkin voitti joten tänäänkään en ole treenannut. Nyt siis kolmen päivän taukon. Ja kaks päivää syöty huonosti.

Tänään söin kyllä ekan kerran vasta kuuden aikaan (makaroonilaatikkoa normaalin annoksen verran ja pieni leipä). Mut sitten äiti meni ostamaan herkkuja. Voi saatanan saatana. Pullaa, sipsiä ja jätski. Tuijotin sitä jätskipaperia ja kalpenin nähdessäni ne kalorimäärät. Kuinka yhdessä jäätelöpuikossa voi olla niin paljon kaloreita, ihan sairasta! Ja silti söin. Ja nyt on ihan tajuton morkkis. Äiti yritti vielä tuputtaa jotain iltapalaa. "no kylhän sä nyt jotain iltapalaa tarttet" joo äiti en todellakaan tartte jos oon just syöny vitusti sipsiä, 2 palaa pullaa ja jätskin!

Olin oinaan kanssa päivän ja sekin yritti tuputtaa mua syömään vaikka sanoin monta kertaa etten tartte. "tajuutsä että kello on viis ja et oo syöny mitään!" "niin?" "no onks tää nyt joku et meet miinus kaloreille vai?" "joo ei oo"

haluisin että olis jo huomisaamu että pääsisin lenkille. mutta samaan aikaan panikoin suihkutilanteen takia. ja syömisistä koska en halua syödä enää ikinä. kyllä nää kaks päivää löysäilyy sai nyt riittää, mun on pakko laihtua siihen 65 kiloon nyt parissa viikossa ja se ei onnistu syömällä kaikkea paskaa.

2 kommenttia:

  1. Itsekin erehdyin pari päivää sitten penkomaan edelliskesän vaatteita.... sama tilanne kuin sinullakin, hrrh. Se ahdistus oli hirveää.
    Voimia sinulle ♥ kyllä me tähän pystytään!

    VastaaPoista

Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!

(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)