Second time around

Ja taas sitä mennään. Oon kotona. Tää on toinen päivä. Eikä hyvin mee. Lupasin ottaa itteeni kiinni niskasta maanantaina ja lopettaa syömisen. Nyt on tiistai. Ja söin aamulla, paljon. Mutta nyt haluan olla loppupäivän syömättä ja mennä lenkille. Mun on vaan pakko yrittää vaikka helvetin vaikeeta tää onkin.

Mä tiedän mikä mun ongelma on tässä se syy miksi mä en laihdu. Rakas ystäväni alkoholi. (Kuulostan varmaan ihan alkkikselta kun puhun viinasta koko ajan tällä blogissa, muttamutta...) Niin se vaan on. Huomasin sen pari viikkoa sitten. Rääkkään itteäni ensin viikon, urheilen enkä syö ja sitten menen juhlimaan kavereitten kanssa. Ja miten se päättyy? Siihen etten laihdu yhtään ja tuntuu että kaikki vaiva on mennyt hukkaan, rääkkäsin itteäni turhaan. Ja lopetan. Syön ja ahdistun. Taas. Tääkin on ihan älytöntä, mun pitäis taas juoda lauantaina, siitä viikonpäästä ja sit heti keskiviikkona jo. Sehän on ihan sairasta! En tajua, miks 20-vuotiaana elämä rakentuu kokonaan aineelle joka pilaa terveyden ja vie rahat. Eihän siinä oo mitään järkeä. Mä en halua sitä. Mutta pelkään. Yksinäisyyttä, ja mun kavereita.

Pelkään tuleeko tästä koskaan ikinä mitään. Mä en jaksa enää unelmoida ja odottaa. Odottaa sellasta mikä ei tuu koskaan tapahtumaan. Mutta mä en myöskään voi elää näin, joten on pakko jaksaa yrittää. Ja kattoa miten mä itse riistän taas mun omat unelmat mun käsistä ja tallon ne maahan. Tän on pakko loppua. Mun järki ei kestä samanlaista kouluvuotta kun viime vuosi oli.

Olin äsken tupakalla ja mietin mitä laitan ekana koulupäivänä päähän. Ja mua alko oksettaa pelkkä se ajatus että mun pitää tunkea ne samat rikkinäiset ja kuluneet läski farkut mun päälle, samat joissa kuljin koko viime vuoden, koska mitkään muut ei mahdu mun päälle. Eikä mulla ole varaa tai halua ostaa uusia. Koska sehän olis sama asia kun antaisin ittelleni luvan pysyä läskinä. Pelkään tätä kierrettä ja itteäni. Pelkään tätä kuinka tää yksin oleminen hajottaa mua. Olin jo keväällä niin rikki että mietin tosissani hakevani apua. Miten mun pitäis kestää tää syksy ja talvi? Pakko vaan laihtua, niin se on. Ei mikään auta muuten.

Alan askarrella ja kehitän ittelleni suunnitelman. Jonkun joka toimii. Joka saa mut tän läpi. Ilman että hajoon pienemmiks palasiks kun jo oon.