Miserable

En nyt jaksa alkaa pieksimään itteäni ja kierimään itsesäälissä koska sitä on tullu muutenki harrastettuu nyt ihan tarpeeks. Tiiän että vaikka tänään ei mennytkään hyvin vaikka piti ja lupasin, niin tiedän että pystyn seuraavat kolme päivää paastoomaan koska en oo menossa minnekkään enkä aijokkaan. Nyt on pakko tsempata, haluun olla keskiviikkoon mennessä lähempänä tota 63 kun nyt oon.

Mitä sillon keskiviikkona sitten tapahtuu, miks juuri se päivä? Se on se maaliskuun lopun koettelemus josta mainitsin vähän aikaan sitten ja (tä ei nyt todellakaan kuullosta koettelemukselta vaan unelmalta kun sanon sen) mutta mä lähen sillon ulkomaille viikoksi. Ymmärrätte varmasti että vaikka tää onkin todella odotettu matka niin silti ruuan ja urheilun kannalta haaste. Mut oon suunnitellu tätä jo tammikuusta asti miten aijon hoitaa asiat siellä ja ehei en todellakaan aijo lihoa. Ihanteellista olisi tietenkin laihtua mutta todennäköisempää pitää paino samana. En pääse sieltä päivittämään blogia joka päivä ja kun pääsen päivitykset tulee olemaan lyhyitä että matkaseuralainen ei huomaa mitä teen mutta tuun kuitenkin ilmottelemaan itsestäni ja olostani.

Tänään meni siis aika kehnosti, en treenannut (laiska) ja paastosin ilta kuuteen ja sitten söin kun kaveri tarjosi ruokaa enkä kehdannut kieltäytyä. Ja sitte herkuttelin ja se kyllä ahdisti enemmän ku ikinä ennen. En pystyny keskittymään mihinkään muuhun ku siihen syömiseen ja tuntu et se ruoka ei ikinä lopu vaikka olisin halunnu lopettaa. Enkä päässy kotii muutaku monen tunnin päästä ni en voinut edes oksentaa. Typerää.

Mut niinku jo sanoin en jaksa nyt masentua. Nyt aijon ihan tosissani paastota vaikka siihen keskiviikkoon asti jos vaan jaksan, niin kauan kun mahdollista. Koska mun on vaan pakko nyt laihtua.

Kaveri sanos tänään että "vitsi sä oot laihtunu", mut mä en oo semmosen kohteliaisuuden arvonen, en vielä kun se ei edes pidä paikkaansa. Mä nään vaan läskiä, mun mahassaa ja mun reidissä, käsissä ja naamassa.

<3: Amy