No en sitten paastonnutkaan, yllättävää. Tekosyynäni suru, itku, masennus. Tänään oli vaan jotenkin ihan hirvee päivä. Ahistaa ja puristaa, mietityttää kaikki, tekis vaan mieli nukkua. Söin puol purkkia jätskiä, leivän ja keksin. Ei mikään älytön määrä mutta silti harmittaa.
Oon huomannu että yhden tietyn kaverin seurassa mun on tosi paljon vaikeempi olla syömättä. Kaikkien muitten seurassa ei oo hankaluuksia mutta tän yhen ihmisen seurassa on. Jotenkin, jos se kysyy että haluunko syödä, syödäänkö, otatko ruokaa, mun aivot vaan heti sanoo joo. Ei ne ees yritä vastustella. Oon miettiny että mikäköhän siinä sitten oikeen on että miks se on niin. Ja nään häntä seuraavaks maanantaina niin aijon kokeilla, että jos huomenna paastoan (ei esteitä, aamu ja päivä kotona eikä mulla oo täällä ruokaa/ei sillon tee ees mieli syödä) ja illalla töissä, enkä aijo siellä sortua. Maanantaina taas aamu ja päivä kotona eikä siinä oo ongelmaa, mut sit illalla oon tän kaverin kanssa. Miten pystyisin olemaan niin että olisin syömättä? Kai luulisi että siinä kohtaa järkikin sanoo että jos oot ollu 1,5 päivää paastolla niin pystyt kyllä pitempäänkin? Haluisin ihan hirveesti paastota sitte tiistainkin. Ja keskiviikko iltaan saakka jollon mun on pakko syödä (ehkä).
Urheilu nyt varmaan jää tän wannabe-paastoilun ja matkalle lähdön valmistelujen lomassa. Mutta siellä lomalla aijon lenkkeillä neljänä päivänä putkeen. Ja sit tietty jatkaa kotona vaikka zumballa ja ostan sitte sen salikortin varmaan uudestaan.
Täytyy nyt vaan oikeesti koittaa paastoilla, koska ei tästä tuu muuten mitään. Huomenna toivottavasti parempi päivä, pakkailen, siivoilen ja teen sen kysymyspostauksen (vihdoin) !
<3: Amy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)