Excitement

Eilinen meni tosi hyvin ja tänään on mennyt myös! Nyt on taas niin semmonen olo että kyllä tää tästä koska mä en aijo luovuttaa, esteet väistyy ja elämä hymyilee, mä aijon laihtua.

Eilen olin salilla tehotreenillä ja söin proteiinipatukan (130 kcal), mansikkabanaanismoothien (188 kcal) ja muroja mehukeitolla (114 + 18 kcal) eli yhteensä 450 kaloria. Tänään olin salilla vähän rennommalla treenillä että huomenna jaksaa vetää uudelleen kunnon tehotreenin viimistä kertaa (ainakin hetkeks aikaa kun en oo varma vielä aijonko huhtikuun alussa ostaa uuden kortin, täytyy nyt katsoa mikä fiilis sillon sitte) ja syöny oon muroja mehukeitolla (114 + 18 kcal), proteiinipatukan (130 kcal), raejuustoa (65 kcal) ja nyt aattelin vielä syödä piltin (82 kcal) eli yhteensä 409 kaloria. Join myös kupin kahvia tänään.

Kävin myös eilen salin jälkeen puntarilla, en oikeen tiiä mikä ihme muhun meni. Se ei ollu aamupaino koska kello oli 1 ja olin ollu salilla ja juonu hulluna vettä. Halusin kai vaan kiduttaa ja rankasta itteäni siitä viiden päivän syöpöttelystä, halusin nähä miten oon lihonu, niin sen siitä saa saatanan läski. Mut vaaka näytti (luojan kiitos) tismalleen samaa mitä viimeksi eli en ollu lihonu enkä laihtunu. Ja nyt harmittaa koska hukkasin taas hyvät 5 päivää laihtumiselle syömiseen...

Ostin ittelleni nyt semmosen pienen vihon mitä aijon alkaa pitämään semmosena thinspovihkona mikä toivon mukaan pelastaa mut ruokahimoilta. Täytyy vaan jemmailla sitä niin ettei kukaan sitä sitten löydä. Vähän muutenkin pelottaa tää että tää mun ruokavammailu alkaa kohta paljastua varsinkin yhdelle mun hyvälle kaverille jota nään pari kertaa viikossa. Oltiin hänen kanssaan mun äidin luona eilen ja hän kysyi että mitä mä oon syöny sinä päivänä. Sanoin ihan totuudenmukaan että sen patukan ja smoothien (kello olo täsä kohtaa melkeen 7 illalla) ja se vastas puoliks huolissaan ja puoliks läpällä että susta tulee oikeesti kohta joku anorektikko. Nauroin vaan mutta pelotti että mitä jos mun äiti kuuli sen. Ja kyllä se varmaan kuulikin koska illalla sitten kun söin muroja se sanos että "säkään et oo sitte mitään kunnon ruokaa tänään syöny vai". Sanoin vaan että en oo kerenny. "No onneks sullaki on niin kiireinen elämä". Toivottavasti toi aihe nyt jäi tohon.

Tuntuu kyl hyvältä että se mun kaveri on ehkä vähän huolissaan, koska se onniin paras ihminen mitä tässä maailmassa tiiän ja ihanaa että se välittää. Koska tuntuu että sellaset ihmiset ketä nään joka päivä ei huomaa eikä niitä kiinnosta. Toisaalta kyllä ihan helvetin hyvä koska en haluukkaan että tää paljastuu kenellekkään. Hirveen ristiriitasta.

Huomenna salille ja ehkä sitten paasto koska se meno johon mun olis pitäny mennä (syömään ja juomaan taas vaihteeks) ehkä toivonmukaan peruuntuu?

Oon kyllä innoissani tosta vihosta alan heti kirjottelemaan sinne!

<3: Amy