On se taas niin kumma juttu etten osaa olla yhtäkään kokonaista päivää ilosena, tai saa siihen tilaisuutta...
Tänään on ollu tähän asti tosi hyvä päivä, oon suunnitellu ja järjestelly kaikki asiat kuntoon sen eilisen melkeen romahtamisen jäljiltä ja nyt kaikki on kunnossa, saan rauhassa lähtee lomalle ilman stressiä. Join päivällä mansikkabanaanismoothien (188 kcal) ja sitte illaks töihin.
Oon ollu töissäkin vaan ihan liekeissä, tehny hulluna kaikkee ja energiat vähän hiipu niin söin 2 keksiä (n. 450 kcal) (en tajuu mikä helvetin kekseillä elävä musta on tullu oikee?) ja vähän ne harmittaaki mut ei kuitenkaan niin paljon kun vois koska oon ollu niin ilonen tästä matkasta nyt kun kaikki tuntuu selviivän ja stressi hellittää.
Mutta kas kummaa kuinkas sitten kävikään... Tuli tämmönen tosi vaikee tilanne (ei matkaan liittyen vaan myöhempään kevääseen) joka liittyy myös mun parhaaseen ystävään joka nyt ehkä sitte suuttu/loukkaantu mulle kun en ollut 100% messissä hänen suunnitelmissaan nyt, semmisessa suunnitelmassa missä on monta muuttujaa ja vaikka mitä ongelmia. Ja nyt mua vaan harmittaa ihan älyttömästi, annoin tän asian heti painaa mut maahan ja haluisin että tää päivä vaan loppuu. Tekis mieli syödä suruunsa mutten haluu. Mieluummin oon nälässä ja surullinen, kun lihava ja surullinen.
Mietityttää myös vähän ton tulevan matkan syömiset koska olin koko ajan jotenki kuvitellu että ei mun kaveri ihmettele jos en syö siellä kunnolla, ja oon kyllä sanonu sille jo että se ei saa valittaa/puuttua/ihmetellä mun syömisiä siellä ja nyt se vaan höpöttää jostain aamupaloista, lounaista, päivällisistä ja mäkkäreistä. Ja mä vaan katoin sitä kauhunsekasin tuntein kun se selittää että mitä me voidaan siellä syödä. Ja kun mä aijon pärjätä ruokakaupasta ostetuilla turvaruuilla (piltit, smoothiet, hedelmät yms.) Niin tuli vähän semmonen olo tänään että saattaa se sittenki ihmetellä jos en syö, ja saan kuulla saarnan siitä kuinka "syömättä olemalla ei laihdu" ja plaaplaa. Saa nyt nähä sitten, täytyy vaan koittaa olla ovela ja oksennella. Luojan kiitos kyllä että pääsen lenkkeilemään siellä! Muuten ei tulis kyllä mistään mitään.
Täytyy kai nyt sit tästä jatkaa töitä ja koittaa ajatella vaan sitä matkaa iloselta kantilta että unohtuu kaikki masentavat asiat (ja ruoka). Huomenna viiminen postaus ennen matkaa!
<3: Amy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)