Anxiety takes over

Ahdistaa ihan helvetisti. Eilinen päivä meni niin hyvin, en oikeesti syöny mitään, ensimmäistä kertaa ikinä. Ihan huikeeta, ja tänään aijon tehdä saman. Päätin etten aijo nyt enää treenailla ennen sitä reissua, koska tajusin että eihän sillon kun paastoaa saisi mitään hirveetä rääkkiä vetää kun ei jaksa, ja oon nytki ihan poikki ja pitää kuitenki tänään, huomenna ja lauantaina vielä jaksaa töissä. Harmittaa vaan kun mulla on semmonen kuukauden salikortti niin nyt siitä menee yksi viikko ihan kokonaan hukkaan... Ehkä sitte vaan treenaan senki viikon edestä kun tuun takas?

En tiiä oikeen mitä mun pitäs muutenkaan tehdä ton mun salitreenin kanssa. Mulla on siis tosi hyvä rutiinisarja mitä teen aina, mut musta on alkanu tuntuu että siinä on liikaa lihaskuntoa koska alko tuntuu heti siltä kun oon käyny kaks kertaa salilla että paino ei tipu. Niin miettisin että pitäs varmaan alkaa tekemään niin että joka päivä kuntopyörä/crosstraineri ja 3-4 kertaa vaan ongelmakohtien lihakset. Lisäksi zumbausta. Näin voisin tehä sit sen lopun kolmen viikon ajan kun oon tullu takas. 

Ahdistus sattuu vaan ja puristaa rintaa. Mä tiedän etten laihdu, ja en voi ymmärtää että miten se on mahdollista. Vaaka näyttää jotain ihan hulluja lukuja, ja pää tuntuu hajoavan. Musta vaan tuntuu, että kun söin sillon tiistaina niin helvetisti ja liikaa, niin kerkesin niistä possutuksista lihoamaan ihan älyttömästi ja nyt sen takia tää paasto ei auta mitään. Tulee niin turha olo, semmonen että kidutanko mä oikeesti itteäni ihan turhaan? Ei, en todellakaan. Mä oon ansainnu tän, saatanan läskiperse. Jos syö liikaa, niin sitte täytyy kestää seuraukset. Sitte ei syödä ollenkaan.

Ahdistaa koska jos nyt en laihdukkaan ollenkaan, niin aivan varmasti vaan lihon siellä sukulaisilla. Niin emämoka että pitikin suostua lähtemään sinne mukaan, hitto soikoon. Ja kun muistin vielä että mun sedän luona tarjoillaan aina sitä hiton viennetta-jäätelökakkua, limsaa ja keksejä. Helvetin vittu saatana, millä mä niistä kieltäydyn? Tää reissu tulee olemaan niin tuhoon tuomittu. Onneks pääsen sentään kuitenki puhelimella sieltä päivittämään blogia, sekoaisin muuten ihan totaalisesti päästäni koska tästä blogista on tullu mulle niin älyttömän tärkeä, henkireikäni.

Tajusin tässä vielä kun mietiskelin että kun mullahan oli niin suuret luulot ittestäni ja tavoitteet että reissun jälkeen olisin tossa ensimmäisessä tavoitteessa, niin mulla alkaa siitä sitte viikonloppuna menkat.... että en varmasti olekkaan, eli voin heittää hyvästit niille shoppailuille. Hitto miten oon voinu aatella ittestäni niin suuresti, kauheet tavotteet, aattelin jo eilenki paastohuuruissani että voisin keretä laihtua maaliskuun loppuun mennessä siihen toiseen tavoitteeseen asti, ja paskanvitut en pääse ikinä tästä jumituskohdasta pois. Tai vaikka pääsisinkin niin sitten jään jumittamaan siihen 63-62 kiloon koska siitä en oo ikinä päässy alaspäin.

Pahoittelut näin masentavasta postauksesta, kun pitäisi olla niin hyvä ja ihana päivä (ja vitut). Skipataan kavereitten kanssa tää päivä (hyvä), mutta voin silti teille lukijoille tähän loppuun toivottaa hyvää ystävänpäivää!

<3: Amy