Fat and not so proud

Eiliset syömiset, ei kyllä ollu mikään ablodien arvonen suositus mut huonomminki olis voinu mennä. Söin illalla voileivän kun aattelin että pakko syödä jotain koska oon kuitenkin menossa juomaan, ja mulla on aika huonoja muistoja siitä et mitä seuraa kun juo kunnolla eikä oo oikeesti syöny mitään koko päivänä. Ja sit mun oli tietenkin pakko syödä yks keksi. Se oli niin ärsyttävää, vaan se yks vaivanen keksi oli pakko saada, ei mitään muuta ku se. Siis sen leivänki ekaks söin sen takia et se olis hillinny sitä keksihimoa mut ei, oli pakko syödä se. Ja ne täysin turhat 200 kaloria mitä siitä seuras. No enpähän onneks sit syöny kuitenkaan enempää, se yks keksi vei sen himon pois. Illalla en sit syöny enää mitään vaan join. Yöllä tuli sitte syötyä kännipäissään ranskalaiset ja grilliburgeri mut toisaalta se oli vaan hyvä koska olisin muuten kuollu tänään aamulla.

Särkeny pää koko päivän niin jumalattomasti (sen siitä saa) mut olis todellakin ollu aivan järkyttävä krapula koko päivän jos en olis sillon yöllä syöny. Muuten ei nyt sit mikään ihan sietämätön krapula ollu, sen verran vaan että oli pakko saada hiilareita. En onneks mitään älyttömiä säkityksiä vetäny, vaan silleen sopivasti et olo parani. Paitsi tietenki nyt tällä hetkellä kun vedän popparia nassuun tässä tätä kirjoittaessani (WHAT?!) emmä tiiä oon vähän sekasin. Krapula tuntuu vieläki painavan päälle eikä mulloo mitään normaalia ruokaa kotona. Niin vedän sitte popparia. Ja nauran kun ne muruset tippuu mun suusta mun vattamakkaroiden päälle. Vitun läskipossusikaRUMAÄLLÖTTÄVÄAHMIJA. Hyvä munki koittaa jotain "laihdutusblogia" pitää kun oon oikeesti tämmönen sika, hah!

Mut tämmönen pelleilyy loppuu nyt tänään (niin kaikki aina sanoo) Huomisesta eteenpäin se 700 kaloria ja armotonta rääkkiä. Ja nyt ei anneta periks, heitän aamulla kaikki herkut sun muut ällötykset mitä oon tänne kerenny ni suoraa tietä roskiin. Tiiän et pystyn tähän kyllä uudestaa, pitää vaan pysyä lujana koska tää eka viikko tulee olemaan taas vaikee (tai sit ei, ei viimekskään kyllä mennyt niin?) Nyt vaan sama tsemppi ja motivointi päälle kun mulla oli kun alotin tän blogin niin kyllä se tästä taas lähtee! 

En aijo nyt asettaa mitään aikatavotteita tai mitään palkintoja koska sekoon muuten taas päästäni ja koska en oikeesti edes tiedä että mitä tällä hetkellä painan. Tuntuu siltä et ihan ku kaikki alkas taas alusta, siitä lähtöpainosta ja siitä kun alotin tän blogin. Enhän mä oo voinu lihoa kuutta kiloa 10 päivässä? Ahdistava ja pelottava ajatus, joka silti tuntuu aika todelta koska todellakin näytän sitlä että olisin lihonut kaiken takaisin. Mutta kaks viikkoa mennään näin, tietämättömänä painosta ja sitten voin taas punnita itteni (ja todennäköisesti tappaa itteni siinä samalla kun se vaaka huuta halleluujaa mun alla). Mut koitan nyt olla ottamatta mitään älytöntä stressiä vaan yritän mennä sillä kilo viikossa tekniikalla jonka pitäs onnistua ton 700 kalorin kanssa. Mä aijon onnistua, tää hiihtoloma oli viiminen kerta kun mä sorrun tälleen! Mä tuun vielä olemaan laiha, en välttämättä vielä kesällä mutta ihan sama kunhan tuun olemaan, se on se tärkein asia.

<3: Amy