So sorry

En tiiä ees mistä alottaa. Hävettää, ahdistaa, kiukuttaa, harmittaa. Kaamosmasis. Miten yks päivä voi mennä kaikilla tavoilla niin pieleen? Koko eilinen päivä oli ihan täys floppi. Helsingin reissu kusi, syömiset kusi (ehkä) ja baari-ilta kusi. Ja yö myös. Mahdotonta, no ei näköjään.

Helsingistä ei muuta sanottavaa kuin että "paska reissu mut tulipahan tehtyä", ja oli ensimmäinen ja viiminen kerta kun ajoin autoa Helsingin keskustassa nimimerkillä melkein kuolin ratikan alle. Vaik kaverit oliki aika ylpeitä et oikeesti uskalsin ajaa siellä ja kaveri ketä oli kyydissä sano että ajoin tosi hyvin olosuhteet huomioon ottaen (eli järkyttävä paniikki ja huuto). Syömiset ei sinäänsä kussut ihan kauheasti, Helsingissä söin piltin, juotavaproteiinijukurtin, banaanin, mustikoita ja kalkkunakkipaketin, joista tuli yhteensä noin 400 kaloria. Mutta takastulomatkalla pysähdyttiin ja söin leivän. Niin tyhmää mulla ei ees ollu nälkä. Mut sanoin aikasemmin et voin syödä sitku lähetään takas ja en sit voinu enään perua sitä, koska kaveri pakotti mut syömään sen. "Et oo syöny koko päivänä mitään" joo no mikäs se nakkipaketti sit muka oli, ilmaa vai? Se oli vielä vaalea leipä, ihan älyttömästi voita ja mozzarellaa, hyi. En uskalla ees ajatella kuinka paljon siinä oli kaloreita. Onneks en syöny loppupäivänä enään mitään (paitsi yöllä banaanin).

Ilta meni myös täysin perseelleen, tulipahan taas nähtyä ettei mun tartte hetkeen käydä baareissa, niin paskaa se oli. Tai sit oli vaan huono porukka, en tiiä. Kaikki vaan meni vituilleen. Juomista en tiiä kuinka paljon tuli kaloreita, join yhden lonkeron, melkeen 3 pulloa light ediä (yhdessä oli 40 kaloria) appelsiinimehua, skumppaa, mustikkashotti eli kermavaahtotsydeemiä. Okei kyllä niistä tuli aika paljon. Ahdistaa, teki mieli oksentaa mutten uskaltanut missään, nössö. En saanut koko yönä nukuttua yhtään kun kaverit riehu, ja nyt sit silmät meinaakin tippua päästä ja mulla on illalla töitä. Ärsytti ja harmitti myös kun eilen oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnon draamaa mun kavereitten kanssa, ihan kauheeta tuli niin ylä-aste ajat mieleen.

Ahdistaa huominen punnitus, koska en oo varmaan tällä viikolla nyt sit laihtunut yhtään, tää loppuviikon 3 päivän lepoputki ja eilinen kalorimäärä pitää siitä ihan varmasti huolen. Itkettää, harmittaa. Miks mä oon tämmönen epäonnistuja?

Oon myös tullu tosi vainoharhaseks, ennen kun aloin pitämään tätä blogia kukaan mun kavereista ei puhunut koskaan mitään syömishäiriöistä. Ja nyt tuntuu että se on ainut asia mistä mun kaverit jauhaa. Eilenkin kaveri heitti mulle kun kerroin sille tästä SGHD.tä niin et "eikai se oo mistään anoreksiablogista?" En ees tienny et mun kaveri ties semmosten blogien olemassaolosta. Oon aina tuudittaunu siihen uskoon ettei kukaan lue SH blogeja muutkun mä. Ja nyt mua pelottaa et jos mää mun blogi löytyy ja paljastuu mun kavereille, koska ne kyllä tunnistaa mut tästä blogista samantien.

Ahdistaa vaan niin hitosti. Väsyttää niin paljon etten ees tiiä, enkä muista pitikö mun tänne muuta kirjottaa enään. Huomenna lisää angstia luvassa, kun oon aamulla käynyt vaa'alla.

- Amy