tiistai 19. helmikuuta 2013

Eating isn't the answer to everything

Hohhoh mikä päivä, oikeen tylsyyden huipentuma. Ja ruokaa on syöty senki edestä, oikeen kammottaa koko ajatuski ku miettii mitä kaikkea oon oikee syöny siis järkyttävää, miten ihminen voi edes syödä niin paljon päivässä?

Tuntuu siltä että koko ajan on nälkä, parin tunnin välein. Ja koko ajan syödään, ihan koko ajan. Ihan ku olisin riparilla tai joku syöttöporsas, kuvottavaa. Ja keho tottuu tähän niin äkkiä, en normaalistikkaan syö näin paljoa päivässä niin voin vaan kuvitella kuinka paljon lihoisin nyt jos en olisi alkanut laihduttamaan ennen tätä reissua. Okei, nyt toi kuullosti siltä että lihoonjan mä nyttenki sitte täällä. Mut enään huominen jäljellä, enkä aijo syödä herkkuja enää. Pitsaa joudun ehkä syödään huomenna (joko luistan siitä hommasta tai syön vaan tosi vähän) ja muuten vaan normaalia ruokaa. Ei mitään herkkuja vaikka kahviteltaisiin, sille touhulle tuli nyt piste. Tiiän että oon jo varmasti lihonu, niin täytyy nyt vähän edes kontrolloida sitä etten lihoaisi enempää. Muuten mulla hajoaa pää tähän meininkiin.

Luojan kiitos enää yksi päivä ja sitten reissu kotiin. Ahdistaa mennä takaisin, mutta aijon keskittää kaikki ajatukseni laihtumiseen (hups eihän mun pitäny) niin ei jää aikaa miettiä ja murehtia muita juttuja! Sain tänään niin ihanan tsemppauksen kaverilta kun juteltiin niin tuntuu että motivaatio on huipussaan! <3

<3: Amy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!

(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)