Such a failure

Mä oon niin epäonnistuja. 

Miks tän päivän piti koittaa, en halunnu sitä. 

Ja silti tein niin. 

Inhottaa, sattuu, oksettaa 

ja silti en saa ulos mitään.

Vedin tänään sit ensimmäiset ruokaöverit. 

Tai ei, ei ruoka vaan herkku. 

Järkyttävää, kuvottavaa. 

Mun piti käydä sairaalassa tänään kuvauksissa, minkä takia mulle tehtiin "verikoe". Se hoitaja ei löytäny multa suonta, sillä meni ihan älyttömän kauan aikaa saada ees yks pieni suoni näkyviin, se jopa kysy että onko multa ennen otettu verikoetta ja että näkyykö ne suonet normaalisti hyvin (siis mulla on ennen näkyny ne tosi hyvin ja löydetään heti suoni). Sit ku se löysi sen pienen suonen, se sattu ihan älyttömästi kun se laitto sen koska se oli niin pieni ja vaikee. Ja mä olin niin tyytyväinen, tunsin itteni niin laihaks. Meinasin myös pyörtyy kun nousin siitä pöydältä kun en ollut vielä syönyt mitään, ja olin niin onnellinen. Mä pystyn tähän.

Mut se oli myös tosi ristiriitasta, koska samaan aikaan mietin ruokaan, ja sitä mitä mä haluaisin syödä. Äiti ehdotti että mennään Heselle, en halunnu halusin bagelin Arnoldsista koska olin siihen laskenut jo kalorit, vaan 500 kaloria enkä söis mitään muuta. Mut ei, mentiin heselle. Paniikki ja ahdistus, mitä mä syön? Pakko syödä jotain. Salaattia? Muhun sattuu. Fuck it, mä syön nyt ja oksennan myöhemmin. Söin semmosen kausitarjousjutun, kana ceasar aterian. Normaalilla kolalla ja isommilla ranskalaisilla. Ajattelin vaan että se oli mun palkinto siitä kivusta mun kädessä, mikä mua sillä hetkellä ärsytti. Ihan pimeetä. Tulin ihan helvetin täyteen, niin täyteen että tuli vähän huono olo. En saanu kunnolla henkee. Mut halusin kauppaan, mä halusin karkkia. Nyt tai ei koskaan.

Ostin irtokarkkeja kuuden euron edestä (normaalisti ostan 3 eurolla enkä jaksa niitäkään kaikkia), pienen suklaalevyn ja normaalia Ediä, ei lightia. Vedin niitä karkkeja naamaan niinku en olis ikinä karkkia saanu, joo kyllä mä nä oksennan sitte. Tuli helvetin huono olo niin makasin sohvalla ja katottiin telkkaria. Loppujenlopuks sit join sen edin, söin 7 palaa sitä suklaata ja söin niitä karkkeja ehkä kahden euron edestä, veli ja äiti söi loput. Sit nukahdin ja kun heräsin mulla oli vielä hirveempi olo. Mahaan sattu, oksetti ja heikotti. Halusin kotiin. Yritin oksentaa, mitään ei tullu ulos vaikka olin ihan täynnä. Maha oli vaan ihan helvetin sekasin. Menin nukkumaan ja nukuin koko illan. Ja nyt oon silti ihan helvetin väsyny. Eikä oo nälkä.

En tiiä mitä mun pitäs tehä. Ahistaa niin helvetisti, ensimmäinen sortuminen, kunnon megaluokan epäonnistuminen. Kyllä mä nyt tiiän että näitä tulee ja pitää vaan jatkaa, ei siitä tuu muuten mitään. Sitä mä hoin ittelleniki tänään kun yritin antaa ittelleni "lupaa" syödä sitä paskaa. Mut oikeesti halusin vaan oksentaa ja sit en pystyny. Eli nyt ne kaikki paska on mussa, mun sisässä, lihottaa mua, turvottaa ja repii joka suuntaan. Tuntuu siltä että kaikki on turhaa. Mut tiiän etten saa luovuttaa, tää ei todellakaan oo vielä ohi. Mä en oo vielä valmis!

Mulla on kotona ihan tosi vähän ruokaa enään jäjellä, mutta aijon pärjätä niillä koko loppuviikon eli neljä päivää. En käy kaupassa. Koska mä en oo ansainnut sitä ylellisyyttä. Treenaan joka aamu zumballa ja teen siihen myös vatsalihasrääkin. Koska ei tästä muuten tuu mitään, en laihdu muuten yhtään tällä viikolla, en tällä meiningillä, en tällä syömisellä. Pakko laihtua. Koska seuraavalla viikolla tulee olee taas ongelmia, pitäs mennä ravintolaan syömään ja ystävänpäivä... se tietää aina muffinseja ja kaikkia kalorikammotuksia (miks kaikki mun kaverit on kauheita leipureita?)

Nyt vaan ahistaa. 

Koitan koko ajan vaan miettiä 

"joo ei se yks päivä mitään haitaa" 

no eipä.

 En tiiä mitä teen 

jos en tällä viikolla laihdu yhtään. 

Anteeksi näin angstinen ja masentunut postaus kun piti tulla kauheen ilonen ja ääh, hitto soikoon. Koitan huomenna sitten, jos ois vähän parempi mieli jos syön vaan sipulikeittoa huomenna, pelkästään. 

<3: Amy