Not so proud anymore

Olis vissiin pitänyt koputtaa puuta eilen sen jälkeen kun kirjotin ton postauksen? Eiköhän rankka alamäki alkanutkin siitä heti...

Eilen meni hyvin siihen asti että menin sille grillijuhliin. Leffassa kaikki meni hyvin, join vain vettä vaikka vähän se popparin/karkin haju ja äänet siellä elokuvasalissa tekikin pahaa. Mutta pysyin vahvana. Ja sitte saavuin juuri sopivasti jälkkärille sinne juhliin. Tujotin kauhuissani sitä kakkua. Voi vitun jumalauta vittu! Okei, en oo syönyt koko päivänä kun 300 kaloria kai mä pienen palan voin ottaa jossen kehtaa kieltäytyä... olisin kieltäytynyt mutta kauris tarjosi mulle ensin siideriä. Kieltäydyin, ja se ihmetteli sitä niin suuresti että en kehdannut enään kakusta kieltäytyä. Otin tosi pienin palan vaan. Sen jälkeen kauris tarjos mulle viiniä. Otin yhden lasin kun tiesin että siinä on noin 80 kaloria vaan. Sen jälkeen se toi suklaalevyn pöytään, ja kas kummaa aloin sitä sitten napsia, yhteensä kaks riviä eli 50 grammaa yhteensä (laskin koko ajan). Hyi vittu oikeesti. Ahdisti, harmitti ja vitutti niin paljon. Sit menin vielä keskellä yötä syömään vähän popparia toisen kaverin luona. Saatanan saatana.

Aamulla oli kauhee nälkä, en syöny kaverilla mitään. Vaikka se söi pitsaa. Ei tehnyt yhtään mieli. Mut sit se tarjos mulle suklaapatukan ja söin sen. Tulin kotiin, söin keittoa. Aika paljon. Ja maitoa. Normaalisti. Harmitti niin paljon että aattelin ihan sama, meen kauppaan ja katon koko illan telkkaria. Mut kaupassa olin ihan paniikissa. Mitä mä syön? En mä halua mitään, ei tee mitään mieli. En todellakaan ala väkisin itteeni mitään paskaa tunkemaan? Ostin kokis zeroa, jätskin ja sitä samaa suklaata mitä söin kauriilla. Tulin kotiin, söin sen jätskin ja oikeesti yhden rivin eli neljä palaa sitä suklaata ja ihan pari sipsiä siihen päälle. Ja mulle tuli niin paha olo, olin niin täynnä. Makasin ja mietin että mitä mun oikeen pitäs tehdä kun ahdistaa ja maha onniin täynnä. Eikun oksentamaan. Onneks ketään ei oo kotona niin pystyin oksentamaan, muuten olisin ollut kusessa... mietin tätä myös sillon kun ajoin jo sinne kauppaan. "Jos alan ahmia, voinhan oksentaa kun oon yksin". Ja en edes ahminut ja oksensin silti. Ja nytkin tekisi mieli syödä lisää..... ei tää tosiaan ihan tervettä touhua ole.

Väsyttää ihan hulluna, menin viideltä viime yönä nukkumaan. Edellisyönä en äitin takia nukkunut kun jonku kolme tuntia. Pää särkee koko ajan univajeen takia. Mä vaan haluaisin nukkua, vaikka pitäis koko ajan vaan treenata. Ahdistaa kun tiedän että huomenna on pakko mennä lenkille mutta en tiedä minne pääsisin suihkuun kun uimahalli on kiinni. Helvetti sentään. 

Miksen mä vaan voisi joskus edes onnistua, ja oikeesti laihtua, ja olle vihdoin se ketä ulkoapäinkin ketä olen sisältä?