Keep going

Oon niin ylpee itestäni, oikeesti. Kohta mennyt yks ilta ja päivä lomalla kotona, enkä oo sortunut. En mihinkään. Vaikka tilanteita on todellakin ollut. Niin silti oon onnistunut pitämään pääni. Jotenkin alkaa tuntua, että en edes pystyisi enää sortumaan, onko tää ihan tajuttoman tyhmä ajatus? Siis aloin vain ajatella, kun telkkarista tuli mäkkärin mainos. Ja mietin että jos sortuisin syömään sellasta. Sen jälkeen mä aloin heti ajatella että hyi helvetti, miks mä edes haluaisin tunkea sellasta paskaa mun kroppaan enää ikinä! Tää ajatus toi mulle jotenkin sellasen olon että enhän mä edes voisi sortua mihinkään tyhmyyksiin tosta noin vaan. Mutta ehkä se on taas tätä alkuhuumaa, kattellaan uudestaan taas sitten kuukauden päästä kun paino alkaa jumittaa...

Oon saanut treenattua myös tosi hyvin täällä. Eilen ja tänään kuuden kilsan lenkki joka sportstrackerin mukaan kulutti noin 380 kaloria, ja koska meillä ei ole tällä hetkellä remontin takia täällä kotona suihkua oon tehny jotain mitä en oo ainakaan kuullut että kukaan muu syömishäiriöinen tekis: oon käynyt uimassa. Eilen uin 10 minuuttia ja tänään 25 ja kulutin siinä tänään 250 kaloria. Ahdistus oli kyllä aivan jumalaton. Mut tuntu kivalta kun ui ja mun maha meni jotenkin kasaan sisäänpäin, en tiä mistä se oikeen johtu, siitä että hengästytti vai mistä. Mutta oli kuitenkin ihan kivaa niin hullulta kun se kuulostaakin. Aijon maanantaina vielä käydä kerran ennenkun lähen takasin armaaseen kotipesääni. Eli oon hyvin saanut treenattua vaikka täällä oonkin ollut. Omakin kone mukana niin saa kirjoteltua tännekkin ihan rauhassa. 

Muuten tosi hyvillä mielin vaikka oonkin täällä mutta huominen pelottaa ja ahdistaa aivan tajuttomasti. Ekaksi se että mulla on tarkotus vielä huomenna käydä samalla lenkillä mutta en tiedä pystynkö koska ehkä sataa ja mulla on jalat nyt jo niin jumissa että en tiedä tuleeko siitä mitään. Voinhan toki pitää huomenna välipäivän ja sitten lenkkeillä taas lauantaina. Pelottaa vaan että se jää heti jos luistaa alkuperäsistä suunnitelmista. Toinen asia mikä huomisessa ahdistaa on se että kauris pitää grillibileet ja kutsu mut sinne. Ollaan onneks menossa äitin ja veljen kanssa elokuviin, joten "pääsen" niiihin bileisiin vasta pari tuntia myöhässä... joten voin koittaa luistaa siellä syömisestä. Ja juomisesta. Tiedän että tulee olemaan haastavaa, varsinkin kun siihen aikaan illasta on kauhea nälkä ja jos on jossain missä pöydät notkuu ruokaa... voi vittu. Pakko vaan pitää pää kylmänä. Niinkuin juomisenkin kanssa. Pelottaa että jos kauris alkaa juottamaan mulle juotavaa. Aargh alkaa vaan enemmän ahdistaa kun mietin koko asiaa! Pelkään myös että poltan. En tiedä miten voin palkita itseni jos selviydyn huomisesta kunnialla...

Ahdistaa kun ei ole tekemistä. Lojuu vaan. Haluisin että olisi jo huominen. En uskalla poistua huoneestani, pelkään keittiötä. Ja sen mörköjä. Enkä halua nähdä äitiä joka on taas kännissä.

ps. ei yhtään ristiriitanen tää postaus kun eka mietin että en vois ikinä sortua ja sitten seuraavaks pelkään että sorrun huomenna... great, hyvä minä.

hmm...