Summer breeze

Hyvin mennyt koko viikonloppu, kahden asian takia. Ensinnäkin siksi että pysyin koko viikonlopun yksin kotona. Ja tokaksi siksi että oon taas niin 120 prosenttisesti keskittynyt tähän laihtumiseen etten oo jaksanut uhrata koululle ajatuksia. Tiistaina deadline 10 sivun esseessä ja suullinen esitys kielissä ja keskiviikkona tentti. Essee on melkein valmis, esitys on kesken ja tenttiin en ole lukenut lainkaan. Kai pitäisi taas vähän petrata? Eihän tätä koulua ole paljoa edes jäljellä enään niin vois nyt vaan suorittaa nää loput tehtävät pois. Paitsi tietenkin siinä kohtaa kun todennäköisesti joudun opiskelemaan myös kesän että saan kelalta opintotuet vuokraan, kun en ole tosiaan töitä saanut.... jee.

Toisaalta tuntuu jotenkin hauskalta ajatella jossen olisikaan kesällä töissä. Ensimmäinen kesä moniin vuosiin kun olisin täysin vapaa. Mun tarttis vaan suorittaa joka kuukausi viis opintopistettä ja veikkaan että niitten suorittaminen ei oo mitään hullua työtä vaan jotain tehtäviä vaan himassa. Olisin siinä mielessä vapaa tekemään mitä itse lystään, mutta tekemisiäni tietenkin rajoittaisi todella paljon rahan puute. Rahallahan sitä kaikkea kivaa tehdään. Mutta kyllä mulle riittäisi se että saan vaan olla. Herätä aamulla, mennä lenkille, ottaa aurinkoa, käydä salilla ja zumbata. Hengata illalla kavereiden kanssa. Vaan nauttia kesästä. Ja levätä. Se olisi ihanaa, kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta?

Olin eilen kävelylenkillä ja oli niin ihanan kesäinen fiilis. Ja toki ylimääräset 200 kulutettua kaloria laitto myös hymyilemään. Oli vaan niin ihana olo. Olisin halunnut tehdä tänään saman, mutta nyt siellä on paska keli kun yöllä satoi ja tuulee niin hitosti, että ehkä vaan tyydyn siihen zumbaamiseen ja vatsalihastreeniin tänään.

Yö oli taas kamala. 12 aikaan olin helvetin väsynyt joten menin suoraan sänkyyn. Ja kas kummaa, en saanut enää unta. Nukahdin vasta 2 jälkeen, ja koko elämä pyöri taas silmien edessä yön pimeinä ja sateisina tunteina. Ahdisti. Mitä sitten kun pääsiäisen jälkeen pääsen puntarille ja jos vaaka näyttää vieläkin yli 70 kiloa? Mitä mä sitten teen? Ei, sen on pakko näyttää alle 70. Järkeilin kaikin keinoin että kyllä sen nyt vaan täytyy näyttää alle 70 kiloa, ei ole muuta mahdollisuutta. Ahdistaa myös ihan hirveästi, kerkeänkö päästä tavoitteeseeni joka on että 3.6. painaisin sen 65 kiloa. Tuntuu että menee aika tiukille. 

Ihanaa että vappu on kohta. Mun lempparijuhla koko vuodesta. Niinkun viimevuonnakin jos tulee tilaisuus (en siis itse osta) mutta jos tarjotaan saan syödä 1 tippaleivän, 1 munkin ja pari lasia simaa. Koska rakastan vappua enkä halua täysin sitä itseltäni pilata. Ja vielä parempaa tämän vuoden vapussa on se että saan juhlia sitä kaksi kertaa! Ensin alkuviikosta koulukavereiden kanssa, ja oikeena vappuna kotona vanhojen kavereiden kanssa, tai ainakin haluaisin näin. Oikeastaan en kyllä tiedä kenen seuraan tulen silloin päätymään... vaihtoehtoina oikeastaan vain kauris ja fitness ystäväni. Kummankaan seurueet eivät oikeastaan kiinnosta. Molemmat liikkuvat sellaisissa porukoissa joissa en tunne itseäni tervetulleeksi, vaan täysin näkymättömäksi. 

Maanantai iltana tulee täyteen kaksi viikkoa siitä kun lopetin polttamisen. (Ekalla viikolla poltin kolme röökiä mutta silti). Olen samaa aikaa käsittämättömän ylpeä itsestäni, mutta samaan aikaan alan ikävöimään tupakkaa. Miksi, oi miksi.