Home is where your heart is

En eilen kirjoittanut ja nyt oli pakko tulla (vaikka pitäisi lukea tenttiin) koska tuntuu kuin siitä olisi sata vuotta kun viimeks kirjotin. Oon niin addiktoitunut tähän taas.

Yllättäen se mun vaakasääntä ei pitänyt ja heti maanantai aamuna pomppasin jo puntarille. Ilonen yllätys oli kuitenki se että se näytti 70,3 kiloa. Eli toisinsanoen sillon kun oon punninnut itseni ja se näytti 73 kiloa olin varmaan vaan jotenki tosi täynnä ja turvonnut, eli lähtöpaino on oikeesti varmaan ollut 72 kiloa. Joten oon tyytyväinen. Kunhan se vaan pääsiäisen jälkeen näyttää 69,3 kiloa.

Eilinen päivä meni hyvin, ei tarvinnut syödä koulussa joten siitä ei tarvinnut stressata. Kalorit pyöri 800 ympärillä ja kävelin koulusta kotiin ja zumbasin. Eikai siinä ihmeempiä. Tänään piti syödä koulussa ja ahdisti tajuttomasti. Söin kuitenkin tosi paljon salaattia (saalattia, porkkanaa ja kurkkua) ja keittoa normaaliannoksen verran. Teki ihan tajuttomasti mieli leipää kun se oli just paistettua ja tuoksu niin hyvälle, kaverit oikeen hehkutti vieressä kun voi sulaa siihen päälle kun se oli niin lämmintäkin vielä, mutta ei, pidin pääni. Onneksi. Ajattelin vaan että ihan turha sortua tommosiin pikkujuttuihin.

Koulun jälkeen otin päikkärit koska oon nukkunut varmaan neljä yötä putkeen nyt tosi huonosti... ja pää ollut jumissa viidestä asti kun heräsin. Siivosin ja pakkasin huomista kotiin menoa varten. Ahdistaa vähän se kotiin meneminen taas. Huomaan aina, että kun ei oo kuukauteen käynyt alkaa jo vähän ikävöimään. Mutta heti kun oon ollut sen tunnin kotona, alan ajella että miks mä ees tulin koska täähän on aivan täyttä paskaa. Kamala ajattelutapa mutta näin se vain on. En siedä olla saman katon alla perheeni kanssa. Tulen toimeen kun nään heitä välillä ja olen pari yötä, mutta kun pitää olla se viisikin päivää se tuntuu piinalta.... Ja pelottaa myös että tuleeko mun laihdutus pitämään siellä vai sorrunko syömään jotain paskaa niinkun yleensä... tai juomaan. Mutta oon päättänyt pitää pääni, keinolla millä hyvänsä.

Tällä hetkellä tosiaan pitäisi lukea tenttiin ja tehdä huomisen läksyt, ja ei taas kiinnosta yhtään. Ja ahdistaa koska mun maha sattuu ihan tajuttomasti. Alko vähän aikaa sitten ja tuntuu että se vaan pahenee. Se on hirveen turvonnu, näyttää ihan kun olisin raskaana. Ja sattuu vaan eikä mikään auta, koitin syödä riisikakun ja juoda vettä niin se vaan paheni. Toivottavasti menis pian ohi.... hitto soikoon.