Unelmoida jos sä voit, se sulle voimaa tuo

Ahdistaa ihan hirvittävästi toi mun "taisteluni" sivu. Se sivu johon oon merkannut ne kerrat, kun oon laittanut kaikki peliin ja hävinnyt taistelun. Ahdistaa ja ärsyttää että miten oon voinut olla niin tyhmä että oon onnistunut laihtumaan ja sitten antanut itteni lihoa kaiken takasin. Ja vielä niin monta kertaa. Ihan kun historia vaan toistais itteään koko ajan. Ja pelkään että niin käy nytkin, toi kesä osaa olla niin petollista aikaa... niinkun se on tullut todistettua. Mutta mulla on silti tosi vahva usko itteeni, ja siihen että voisin oikeesti onnistua tällä kertaa. En tiedä mistä se niin vahva usko kumpuaa ja mistä mä sen yhtäkkiä löysin taas sisältäni. Kai vaan oon ollut liian surkeena liian pitkään taas, läskisessä ja huonostivoivassa kuvottavassa kropassani. 

ihana tää kuva!

Pelkään kuitenkin sitä, että kun on taas aikaa kulunut mulle alkaa tulla se vanha tuttu omituinen kyseenalaistaminen ja samat vanhat ajatukset. 

"miks mä oikein teen tätä?"

 "eihän tässä oo mitään järkeä!"

 "miksen mä muka vois syödä, en mä siitä liho?" 

EI. SÄ TEET TÄTÄ KOSKA SÄ HALUAT OLLA LAIHA, ÄLÄ IKINÄ UNOHDA SITÄ. SÄ LAIHDUT NÄIN. JA KYLLÄ, SÄ LIHOT JOS SÄ SYÖT LIIKAA. 

En tiedä miten saisin iskostettuani päähäni tän, varsinkin siinä kohtaa kun alan taas epäillä itteäni. Ja tiedän että jossain kohtaa, varsinkin kun alan himoita ruokaa ja lähentyä ahmisikohtauksiin sortumista, nämä ajatukset tulee mun mieleen. Sen tekee nälkä, se yrittää turruttaa mun aivot ja saada mun kropan taistelmaan mun omaa tahtoa ja aivoja vastaan. Mut mä en aijo antaa periks, en tällä kertaa. Sillä mä oon päättänyt että tää vuosi tulee olemaan viiminen jonka mä vietän läskinä. Mulla ei ole syytä jatkaa mun elämää vuoteen 2015 jos ennen kuin vuosi vaihtuu en ole onnistunut laihtumaan.

Tänään on mennyt normaalisti. Tähän mennessä syöty 660 kaloria ja syön ehkä vielä jukurtin ja leivän. Pidin lepopäivän zumbasta, ja oon vaan maannu telkkaria kattellen ja koulujuttuja tehden. Kauheen jännittävä perjantai ilta mulla. Säälittävää... No enpähän ainakaan oo ryyppäämässä.

Ja tää seuraava paljastus tulee vaan lisäämään mun säälittävyyden määrä mut mun on nyt vaan pakko puhua tästä koska oikeesti tää onniin läppä asia samalla kun niin nolo. Täytän kesällä 21 vuotta ja mitä oon tuijottanut nyt parisenviikkoa netflixistä kun hullu? 

WINX-KLUBIA. 

Kyllä, sitä lasten keijuanimaatiota. 

Miksi ihmeessä?

 Kun kyseinen ohjelma alko telkkarista ekan kerran olin 12-13 vuotias, ja muistan että rakastin sarjaa todella syvästi. En sitä kuitenkaan ehtinyt telkkarista seurata kuin ensimmäisen kauden ja sen jälkeen aloin fanittaa vähän muita asioita teini-iän alkaessa joten ohjelma jäi. Olen kuitenkin aina miettinyt että olisi hauska nähdä mitä siinä sarjassa loppujenlopuksi kävi ja miten se lähti kehittymään. Ja vähän aikaa sitten ihan sattumalta törmäsin netflixissä sarjaan ja hetken mietittyäni päätin alkaa sitä katsomaan kun tällä hetkellä ei ole muutakaan seurattavaa. Vähän vitusti kyllä hävettää myöntää tai edes puhua tästä täällä, koska onhan se oikeesti ihan lastenohjelma ja todella naurettava (saan välillä hyviä nauruja joistain jutuista) mutta muuten ihan katsottava.

 Ja ei varmaan yllättävää että sellaista ohjelmaa jossa tytöt on anorektisen/epäaidon laihoja ja kauniita on hauska katsella?

Bloom, joka oli pienenä ihan mun ykköslemppari.

Vähän nauratti tänään kun puhuin kaverin kanssa puhelimessa.

"testailen tässä vähän ku kaikki nesteet ja turvotus lähteny niin kivaa"

"mitä? ei varmaan oo lähteny pelkällä sillä zumbaamisella?!"

"no on on, kyl se tehoo!"

... jos vaan tietäsit että sen lisäks syön vaan 800 kaloria ja käytän nesteenpoistajia.