Take me to tomorrowland

Huh, pitkästä aikaa "pääsen" kirjottamaan taas normaalisti. Tuntuu kyllä hyvältä päästä taas puhumaan näistä asioista eikä vatvoa yksinään yön pimeinä tunteina twitterissä näitä asioita... ja muutenkin tuntuu hyvältä että oon päässyt taas kiinni tähän laihdutuksen maailmaan niin hyvin. Se hyppy syömisen maailmasta tähän laihduttamisen maailmaan oli niin pieni ja helppo ja iski kun salama kirkkaalta taivaalta, miks en tehnyt sitä jo tammikuussa vaan vasta nyt? Ärsyttää niin paljon, mutta eihän sille enään mitään voi. Tärkeintä on että oon kuitenkin tässä nyt, ja oon tosissani. Mä en aijo luovuttaa, en ikinä.

Tänään on siis kolmas päivä jo ja tuntuu tosi hyvältä. Oon joka päivä zumbannut ja huomenna pidän vapaapäivän (vatsalihakset huutaa hoosiannaa) ja sitten jatkan taas la-ma zumballa ja tiistaina pidän vapaapäivän. Keskiviikkona lähden pääsiäiseksi takaisin kotiin joten siitä eteenpäin lenkkeilen loppuviikon. Näin ajattelin aloittaa ja totutella taas kropan siihen että urheilee melkein joka päivä, niin sitten myöhemmin pystyn taas lisäämään treenikertoja. Syömiset ajattelin ensin niin että tämän viikon saisin syödä 1000 kaloria päivässä mutta eihän se niin mennytkään vaan heti palasin vanhoihin tiukkoihin kalorinlasku tapoihin. Yli 800 kaloria tuntuu liian paljolta, kun sillä 800 elää ihan hyvin. Tiistaina söin 970 kaloria ja eilen 770. Tänään syöty 350 ja kohta syön hernekeittoa (200 kcal) ja illalla varmaan leivan ja jukurtin (150 kcal). Miten oonkaan ajatellut koko kevään että tää olis niin hirveen hankalaa kun tää on näin yksinkertasta?

Rakastan sitä tunnetta kun menee nukkumaan tyhjällä vatsalla. Se tunne kun makaa selällään ja maha kääntyy alaspäin eikä pömpötä. Eikä turvota mistään paikasta. Ainut haittapuoli tässä on se että pää särkee ja on vaikeeta saada unta (en oo nukkunut yöllä mutta päivällä kylläkin monen tunnin päiväunia) mutta se unettomuus ei liity tähän vaan siitä mä oon kärsinyt marraskuusta asti, kun oon alkanut saamaan unihalvauksia ja kaikenmaailman liskodiskoja. Mutta en aijo juuri sentakia juoda pitkään aikaan, maaliskuun loppupuoli meni muutenkin sen verran lujaa että ainakin kuukauden tauko on ihan paikallaan. Vappuna sitten. Ja haittaisihan se tätä laihdutustakin jos joisin yhtä useesti kun oon tässä koko kevään kiskonut.

Puntarilla pomppimisesta sen verran että aijon pysyä sen asian kanssa erityisen tiukkana. Ennen nää mun laihdutusyritykset on kaatunut yleensä osasyynä siihen että puntarista ja painosta on tullut liian iso pakkomielle. Siks, nyt oikeesti ajon punnita itteni vaan kahen viikon välein. Sen takia että sitä kehitystä oikeesti näkee, ja siks ettei siitä tulis pakkomielle. En aijo keskittyä tällä kertaa painoon, vaan ihan täysin siihen urheiluun ja treenaamiseen. Koska syömisasiat tulevat itsestään, ainut mikä tuntuu tällä hetkellä haasteelta on se treenaaminen, laiskamato kun olen.

Muuten mun elämässä ei tällä hetkellä mene mitenkään kauhean hyvin. Sain sossuilta rahaa jotta pystyin maksamaan huhtikuun laskut ja vähän rahaa että voin elää tän kuukauden mut onneks sitä rahaa ei tuu nyt menemään mihinkään turhaan liikaa (rööki, alkoholi, ruoka) kun onnistuin alottamaan tän laihdutuksen taas. Oon hakenut töitä jokapaikasta ja mihinkään en pääse joten en tiedä millä helvetillä tuun maksamaan kesällä vuokran ja elämään. Tuhlasin mun lopun opintolainan ulkomaanmatkaan jolle lähen kesän alussa. Tiedän että täysin oma syyni että olen näin persaukinen, ja se ahdistaa mua aivan suunnattomasti. Ainut hyvä asia mitä tällähetkellä on se että kesä tulee kohta ja koulu loppuu pian. Enää viimeinen rutistus ja sit on opiskeltu ensimmäinen vuosi korkeakoulussa. Empä olisi ikinä uskonut.

Tulipas tästä nyt aivan jumalattoman pitkä teksit! Ehkä jatkan seuraavalla kerralla. En tiedä lukeeko/seuraako kukaan edes oikeesti tätä mun blogia enään, mutta eipä sillä niin väliä. Itseänihän varten mä tän alunperin perustinkin.