Alotin kirjottaa töissä postausta koska ajatukset on ku myrskyn jälkeen ja pakko päästä purkautumaan. Jotenki sit päädyin kirjottamaan mun omaa SH/masennus-tarinaa, mut sit jänistin. Miten muka voisin kertoo täysin avoimesti asiasta, jota oon salannu ja pitäny visusti piilossa 14-vuotiaasta asti? Ja vielä vuodattaa se salaisuus nettiin, kaikkien nähtäväksi? Ei, en oo vielä niin vahva siihen. Se tarina saa toistaseks jäädä piiloon, niin kauaksi aikaa kunnes oikeasti olen valmis jakamaan sen ja luottamaan.
Oli pakko käydä tänä aamulla puntarilla, aattelin että oisin saanu hyvät henkiset potkut persuksilleni jos paino olis noussu niitte eilisten possutuksien myötä, mut vaaka näyttiki 0,6 kiloo vähemmän. Varmaan jotain heittelyä vaan mutta se ainakin anto motivaatiota! Zumba + vatsalihasrääkki aamulla ja en oo syöny koko päivänä muuta kun 181 kaloria! Piltin, lämminkuppikeiton + purkan, jejee mahtavaa!
Suunnittelin myös mun tulevien viikkojen ruokailuja, eli aattelin pärjätä seuraavan viikon perjantaihin asti (eli fiksummin sanottuna 15. päivä) käymättä kaupassa ja sitte pidän jonkun kotitekoisen mehupaaston (iiks paasto ekaa kertaa, aika jännää) ja sitte voin käydä kaupassa.
Harmittaa vaikka meni tää päivä noin superhyvin ruokien osalta, niin muuten sitte ärsyttääki kaikki muu ihan huolella, eniten ehkä kaverit. Kaksi mun läheisintä ystävää käyttäytyy tosi oudosti nykyään, ne on mun parhaat kaverit ja mun tuki ja turva kaikessa ja nykyään ne vaikuttaa siltä että niitä ei ees kiinnosta että mitä mulle kuuluu, saatikka sitte että ne haluis hengaa mun kanssa. Ja sen takia päden mielessäni koko ajan sitä, että mikä siinä on... Yks mun kaveri ahistaa mua ihan hitosti koska tiiän että sillä on tunteita mua kohtaan. Ja tänään meni ihan helvetisti hermot mun työkaveriin, se on muuten tosi kiva ja mukava mut se osaa olla välillä tosi raivostuttava ja tänään se sit tosiaan huomas (en tiiä edes miten se oli mahdollista koska kukaan ei koskaan huomaa mun kättä) arpia mun kädessä, ja sen sijaan että hän olis voinu olla hiljaa hän huudahti, tai oikeastaan naurahti todella halveksuen "teiniangstiviiltely" ja voitte arvata vaan kuin paska olo mulle tuli siitä. Menin ihan paniikkiin ja vaihdoin aihetta, eikä hän sanonut siitä enää sen jälkeen mitään. Koska miks sillä oliskaan syytä epäillä että mä olisin nyt/ollut joskus niin masentunut että mun on tarvinnut turvautua viiltelyyn, tottakai mä oon harrastanut sitä vaan huvikseen koska mä oon teini, haloo?
Ton tapauksen takia alun perin halusinki olkaa tota mun tarinaa kirjottamaan. Mut just tosta syystä mitä toi mun työkaveriki tohon mun käteen kommentoi, en halunnutkaan. Miks se menee aina niin et masentuneet on huomiohuoria teiniangstaajia ja syömishäiriöiset säälittäviä pikkulissuja? En jaksa, just tästä syystä tää on niin uuvuttaa kantaa tällästä salaisuutta, kukaan ei ymmärrä eikä edes tunnu yrittävän ymmärtää vaan heti tuomitaan.
Ja anteeksi, tuli taas kauhen masentunut postaus vaikka lupasin pirteemmän tänään! Huomenna uskon että tulee olemaan kiva päivä (en oo tosiaan töissä niin eipä tuu ainakaan harmistuttua täällä, tää on oikee kunnon angstiluola kun on vaan aikaa ajatella) niin jos huomenna sitten tsempataan ja keksin jotain kivaa!
<3:Amy
Ps. wuhuu uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan :)
Voi v*ttu tuo on raivostuttavaa! >:C
VastaaPoistaIhmiset, jotka sua ei OIKEESTI KUNNOLLA tunne tulee arvostelemaan sua. Aina on joku niin fiksu mielipide kaikkeen, mitä näkee. Ei käy hetkeekään mielessä, että asian vois jättää sikseen tai vaikka kysyä ennen, ku tuomitsee. Argh!
Toi sn sh-tarinas olis mielenkiintonen kyllä. Sen kirjottaminen vois helpottaa joitain asioita. Ei tarvitsis enää mielessään niitä vatvoa niinkään. Ei sitä julkaista tarvitse, kirjoita se itsellesi koneelle tms?
Jaksamista ja tsemppiä alkavaan viikonloppuun! (:
Ps. Nyt on mahdollisuus laittaa kysymyksiä Teinille (avomiehelleni), hän vastailee niihin ens viikolla. Jos jotain tulee mieleen, kysymään vaan!
Niimpä, en voi käsittää miks sen pitää olla noin ja miten ihmiset voi olla niin typeriä, ei sille mun työkaverillekkaa ees hetkeks voinu tulla sellanen "hei hetkonen" olo vaan heti joo sä oot muute teini (varsinkin kun tämä kyseinen henkilö ei todellakaan itse ole mikäään puhdas pulmunen näissä asioissa, hän kerran huusi humalassa mulle että hänellä on bulimia ja sitten aamulla kun kysyin tästä hän nauroi asialle...)että joo, vähän voisi miettiä ennenkun sanoo.
PoistaJoo mä itseasiassa miettisinkin eka että oisin kirjottanu sen loppuun ja tallentanu vaikka sähköpostiin, mut sit sekin ajatus alko ahistaa liikaa niin poistin sen. Oli jotenki aika järkyttävää nähdä oikeesti ne sanat mun edessä, semmoset asiat mitä oon vaan oman pääni sisällä miettiny niin kauan, enkä sanonu enkä kirjottanu koskaan minnekkään :( mut kokeilen varmasti vielä joskus myöhemmin kun oon antanu kerenny vähän tota ajatusta sulatella.
Kiitoksia paljon! :) ja joo huomasinkin sun blogista et sais kysellä, voisin koittaa keksiä jotain :)