Huomasin tänään telkkaria katsoessa, kun kyyneleet tulivat silmiini hetkeksi ja kuinka hyvältä se tuntui. En oo itkenyt moneen kuukauteen, viimeks marraskuussa ja sekin oli kännissä. Joten en oikeesti edes muista koska olisin viimeks kunnolla itkenyt. Jos mulla on sellasia kausia että itken hirveesti mua alkaa ärsyttämään kuinka herkkä ja heikko oon, mut sit kun menee tälleen kauan aikaa ettei itke alkaa kaipaamaan sitä. Kunnon itkeminen helpottais oloa ees vähän. Ihan vähän. Mut enhän mä saa itteäni pakotettua itkemään. Ja paska olo jatkuu...
En tajua tätä mun oloa mikä nyt on kestänyt koko tammikuun. Aina illalla joskus kaheksan jälkeen mulle tulee niin paskamainen fiilis kuin voi vaan olla, vihaan itteäni ja sitä että oon näin läski, miksi söin tänään niin paljon miksen vaan laihduta miks katon joka päivä vaan telkkaria enkä oikeesti tee elämälläni mitään. Sit just käyn bloggerissa, luen blogeja ja twitterissä käyn, katon thinspo kuvia ja itken mielessäni ja lupaan että aamulla kaikki on paremmin, huomenna mä alotan. Mut aamulla kun herään kaikki on taas samallailla ku ennenki, meen kouluu, syön, tuun koulusta, syön, syön, katon telkkaria, syön. Ja sit kello on taas kaheksan ja vihaan itteäni, ja oravanpyörä pyörii jälleen.
Röökin kautta sänkyyn masistelemaan lisää. Ei voi sanoa kun vittu mitä paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos vierailet blogissani, olisi ihana jos jättäisit jäljen itsestäsi!
(Muistetaahan kuitenkin pysyä asiallisina, kiitos ♥)